Tyytyväisiä, tylsiä, tylyjä

Kolme maita vertailevaa tutkimusta, kolme eri tulosta suomalaisten olemisen laadusta: onnellisuus, tunnekirjo ja empatia.

Onnellisuudesta tietävät kaikki, että Suomi komeilee kärkisijalla. Sen verran on mediassa suitsutettu asiasta. Monet tutkimusta tuntevat ovat kuitenkin sanoneet, että Happiness kääntyy huonosti onnellisuudeksi. Sillä tarkoitetaan pikemmin tyytyväisyyttä. Suomalaisilla onkin syytä tyytyväisyyteen. Elämme turvallisessa ja vauraassa maassa, jossa hyvinvointivaltio takaa kaikille kohtuullisen elämänlaadun. Iso kunnia siitä kuuluu uutterille ja vastuuntuntoisille ikäpolville, jotka rakensivat maata vuosikymmenien ajan.

Vähemmän huomiota on saanut uudempi tutkimus, jossa vertailtiin ihmisten tunnetiloja eri maissa. Koetaanko iloja ja suruja ja missä määrin. Suomi sijoittui vertailussa keskikastiin ja merkillepantaavaa oli, että kummassakaan suunnassa suomalaiset eivät näyttäytyneet erityisesti tunnerikkailta. Olemmeko siis tylsiä? Ehkä saamme äidinmaidossa jo jotain vastaavaa kemikaalia kuin masennuslääkeissä on? Jos Aki Kaurismäen elokuvista jotain pitäisi päätellä, niin ehkä se vahvistaa tulosta. "Itku pitkästä ilosta. Huol huonoks tekköö, murhe muita mustemmaks."

Kolmannesta tutkimuksesta on jo vähän aikaa ja siitä ei juuri ole mainintoja mediassa ollutkaan, koska tulos ei mairittele meitä kansakuntana kovinkaan paljon. Empatiatutkimus nimittäin kertoo, että suomalaiset ovat joukon hännillä (57/63). Aika hämmentävää, koska maahamme on kuitenkin rakennettu toimiva sosiaaliturvajärjestelmä ja kansalaisista pidetään huolta kohtuullisen hyvin. Mutta tarvitaanko siihen empatiaa vai riittääkö velvollisuudentunto? Mene ja tiedä.

Suomalaiset siis tyytyväisiä, tylsiä ja tylyjä toisilleen? Ei ehkä kuitenkaan kaukana todellisuudesta.