Uustaikasanoja

Ennen oli hokkuspokkus ja simsalabim. Nyt kielenkäyttöömme on ilmestynyt uusia taikasanoja, joiden voimalla asiat järjestyvät maagisesti uudella, paremmalla tavalla. Näitä on pesiytynyt varsinkin poliittiseen kieleen. Tyypillistä niille on se, että ne synnyttävät heti positiivisen mielikuvan. Vastaan on vaikea väittää kun siten leimautuu ankeuttajaksi.

Monesti tarkoitus on ehkä alun pitäen on ollut hyvä. Käsite on kuitenkin saattanut joutua välineeksi sellaisten asioiden ajamiseen, joiden vaikutus on aivan eri kuin mielikuva antaa. Kas, tässä pari esimerkkiä.

Vapaaehtoinen

Normien ja sääntelyn purkaminen on ollut yksi poliittinen trendi, jota on ajettu viime vuosikymmeninä. Uutena keinona tähän on nyt löytynyt vapaaehtoisuus. On esitetty vapaaehtoisia sopimuksia ja vapaaehtoista sääntelyä. Idea on, että osapuolet sopivat keskenään sellaisista menettelyistä, joilla saavutetaan tuloksia ilman, että tarvitaan valtiojohdon määräämiä lakeja. Vastaavia ovat myös netissä tehtävät sitoumukset, joilla yhteisöt ja kansalaiset lupaavat toimia vapaaehtoisesti tietyllä tavalla.

Yhteistä näille on, että niissä luvataan edistää yhteistä etua rajoittamalla samalla jollain tavalla omaa hyötyä. Tai siltä sen ainakin annetaan kuulostaa. Koska toiminta ei perustu laeilla säädettyyn pakkoon, niin niiden valvonta jää siten myös omalle vastuulle. Keskeistä näille vapaaehtoisina tehdyille lupauksille onkin omavalvonta, joka siis perustuu luottamukseen siitä, että toimijat ovat vastuullisia.

Täysin erilaista näkemystä vapaaehtoisuudesta esittää kuitenkin taloustieteilijä Juhana Vartiainen (kok) kun hän sanoo, että "raha ei riitä, jos työstä tehdään vapaaehtoista". Taustalla on voimakas epäluottamus työttömiä kohtaan, jotka hänen mielestään pitäisi patistella töihin erilaisilla pakkokeinoilla kun eivät laiskuuttaan muuten saa mitään aikaan. Pakkokeinot tosin eivät taida olla oikein linjassa perustuslain kanssa.

Nämä molemmat näkemykset vapaaehtoisuudesta kumpuavat samoista ihmisryhmistä, joilla tutkitusti on suuri empatiakuilu. Omaan viiteryhmään kuuluville annetaan kategorisesti suuri luottamus ja ulkoryhmälle sitä ei myönnetä. Taikuutta edustaa uskomus omavalvonnan toimivuudesta omassa sisäryhmässä.

Kestävä

Kestävällä tarkoitetaan tasapainoa. Kotitalouden kestävyysvaje johtaisi ulosottoon. Kestävä polttoaineen kulutus voisi tarkoittaa polttoaineen riittämistä seuraavalle jakelupisteelle. Käsite on siis näennäisesti helppo määritellä ja ymmärtää: käytetään saman verran (tai vähemmän) kuin saadaan. Suu säkkiä myöten.

Epämääräiseksi se tulee kuitenkin kun puhutaan kestävästä kehityksestä, jota viljellään paljon nykyisin ymmärtämättä mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan. Joku aika sitten puhuttiin kestävästä kulutuksesta ja tuotannosta, joka on helpompi ymmärtää. Sillä tarkoitetaan sitä, että pyritään toimimaan niin, etteivät kulutus ja tuotanto ylitä maapallon itse tuottamia uusiutuvia luonnonvaroja. Ylikulutuspäivä Suomessa on huhtikuun alkupuolella, joten jotain pitäisi kehittää, että päästäsiin kestävään tilanteeseen.

Valtioneuvoston alaisuudessa on ollut jo muutamia hallituskausia Kestävän kehityksen toimikunta. Sillä on varsin kattava osallistujakunta ja sen johdossa on aina kulloinkin hallitusvastuussa olevia ministereitä. Hallitus pyrkii ymmärrettävästi ohjaamaan maan kehityksen suuntaa omien poliittisten tavoitteiden mukaisesti eli pyrkii ohjaamaan silloin myös kestävän kehityksen sisältöä. Taikuutta tässä edustaa se, miten talouskasvuun perustuva kehitys, jota kaikki puolueet kannattavat, muuttuu luonnonvarojen käytön tasapainoksi.

Kestävän kehityksen yksi keino on Resurssiviisaus. Viisaudella tarkoitetaan tässä montaa eri toimintatapaa, joilla voidaan parantaa tuotannon tehokkuutta. Ajatus on, että kulutusta ei tarvitsisi välttämättä vähentää kun tuotanto toimii tehokkaammin ja resursseja käytetään siten vähemmän. Tehokkuuden aikaansaamat säästöt saattavat puolestaan merkitä sitä, että kulutukseen jää enemmän varoja ja se saa lisääntyä entisestäänkin.

Kulutuksen vähentäminen toki olisi viisasta ja resursseja säästävää, mutta siitä ei pahemmin löydy viitteitä näistä kaavailuista. Tarvittaisiin siis myös kulutusviisautta, mutta sitä ei uuskieleen ole vielä ilmestynyt. Luonnostaan vapaaehtoista, helppo valvoa itse, eikä siinä ole mitään taikuutta.