Vaikutusharha

Edellisessä postauksessa mainittiin, että tavoitteelisuudesta ja vaikutusarvioinnista pitäisi luopua. Varmaan tuntuu oudolta noin äkkiä ajateltuna, joten aihetta pitänee avata vähän lisää.

Tietenkin jonkun teon vaikutuksella on merkitystä. Jos se aiheuttaa kärsimystä itselle tai muille, sen voi ajatella olevan huono teko. Jos tekee jotain, joka aiheuttaa itselle tai muille iloa, se on ihan hyvä teko. Kysymys tässä on kuitenkin siitä, miten teon vaikutus mitataan ja mitä merkitystä sillä on.

Ajatellaan vaikka, että menet metsään poimimaan mustikoita ja asetat päivän tavoitteeksi 10 litraa. Jos ehdit saada vain 8 litraa ennen pimeää, saatat olla pettynyt. Jos taas menet poimimaan mustikoita ilman tavoitteita ja saat 8 litraa, saatat olla hyvinkin tyytyväinen itseesi.

Toinen hyvin yleinen tilanne vaikutusten arvioinnin pieleen menosta on se, kun ajatellaan oman teon vaikutusta, jos muutkin niin tekevät. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen vastustamista pidetään turhana, koska "mitä nyt yhden pienen ihmisen tai maan teot vaikuttaa, kun Kiina" ja niin edespäin. Helppo siirtää vastuu muille vaikutusten perusteella.

Se menee jotenkin näin:

Jos minä teen jotain hölmöä ja muutkin tekevät, oma vaikutus on kokonaisuuden kannalta vähäinen. Jos vain minä teen jotain hölmöä ja muut eivät tee, sen vaikutus se vasta onkin kokonaisuuden kannalta mitätön. Aina voi siis jättää kantamatta vastuuta omista hölmöistä teoista.

Mutta, jos minä teen jotain hyvää ja saan siitä hyvän fiiliksen, miksi en sitä tekisi, vaikka kukaan muu ei mitään tekisikään. Jos taas olen tekemässä jotain hölmöä ja tiedän, että siitä tulee huono fiilis, paras jättää tekemättä. Kannattaa siis luopua vaikutusharhasta.

Länsimaisessa tieteellis-teknologisessa kulttuurissa nimittäin kaikki pyritään aina mittaamaan jollain tavalla, jotta nähdään mikä vaikutus milläkin on. Se antaa tunteen hallinnasta. Ihmisiä on helpompi hallita kun heidän elämänsä määritellään numeroina. Sitten vaan laitetaan numeroiden perusteella ihmiset eri laatikoihin ja hallinta helpottuu lisää.

Kaikkein helpointa hallinnasta tulee kun mahdollisimman moni saadaan mahtumaan samaan laatikkoon, jonka kyljessä lukee normi-ihminen. Vielä kun joku määrittelee tälle normi-ihmiselle tavoitteet elämälle, niin yhteiskunnasta saadaan oikein toimiva. Ainakin sen kannalta, joka ne tavoitteet asetti. Ja mikäs sen parempi konsti tähän olisi kuin digitalisaatio.