Vauva päästölähteenä

Julkisuudessa on päivitelty sitä, että lapsen hankinta olisi pahin synti ilmastonmuutoksen kiihdyttämisessä. Väestönkasvu lisää kulutusta ja siten myös päästöjä. Tämä ajatus paljastaa sen asennevamman, joka estää näkemästä ihmisen osaa tässä maailmassa. Vamma syntyy oletuksesta, että mikään ei kuitenkaan muutu. Kaikki jatkuu niin kuin ennenkin.

On valitettavaa, että yhden ihmisen panoksesta päästöjen aiheuttajana on tehty niin epäselvä. Olisi viisasta, jos se osattaisiin laskea perustuen todellisiin mittoihin, koska siten jokainen voisi selkeämmin tehdä omia valintojaan elämässään turvatakseen planeetan ekologisen tasapainon. Katsotaanpa mikä on pielessä.

Ensinnäkin keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki lasketaan jakamalla koko maan päästöt väestön määrällä. Päästöt ovat yhteensä noin 55 milj. tonnia ja väkeä noin 5,5 miljoonaa, joten kansalaisen päästöiksi saadaan noin 10 tonnia. Ongelma tässä on se, että nuo päästöt sisältävät kaiken. On mahdotonta sanoa, mikä osuus yhden ihmisen päästöistä vaikuttaa esimerkiksi teollisuusprosesseissa tai energiasektorilla.

Myös jakajana oleva väestön määrä sisältää kaikki vauvasta vaariin. Ei ole olemassa yksittäistä keskivertoihmistä, naapurin Jormaa, johon omia päästöjä pitäisi verrata.

Lisäksi sellaisten tekijöiden, kuten vaikka asuminen, vaikutus voi vaihdella riippuen siitä montako ihmista asuu samassa taloudessa. Jos siis perheeseen syntyy vauva, niin on järjetöntä yrittää laskea vauvan asumisen hiilijalanjälki.

Yksi puute näissä laskureissa on myös se, että niissä ei ole huomioitu hiilinieluja ollenkaan. Niin sanotun LULUCF-sektorin eli maankäytön vaikutus on negatiivinen ja se on noin -27 milj. tonnia. Hiilineutraalisuus olisi siis saavutettavissa pudottamalla koko maan päästöt puoleen. Jos nyt lasketaan keskivertoihmisen päästöt uudestaan, niin todetaan, että syntitaakka olisikin vain noin 5 tonnia. Mutta se sisältää edelleen kaikki maan päästöt eli ei kerro mitään yksilön omasta taakasta.

Ihminen voi itse olla myös hiilinielu. Jos omistaa esimerkiksi yhden hehtaarin kesämökkitontin, jossa metsää ei ole vedetty sileäksi maiseman takia, niin nielun suuruus on useita tonneja ( 4,7 tonnia talousmetsissä). Tätä tuskin on edes laskettu noihin LULUCF-arvoihin. Silti hiilinielulaskureissa kesämökki katsotaan pelkästään päästölähteeksi, vaikka saattaa todellisuudessa jo tehdä mökin omistajasta hiilineutraalin.

Lapsen hankinnan merkkaaminen päästölähteeksi on järjetöntä, koska jokainen ihminen voi halutessaan olla hiilineutraali vähentämällä omia päästöjään riittävästi, vaikka ei mökkiä hankkisikaan. Oletus, että uusi lapsi on päästölähde, kertoo vain siitä, että maailman uskotaan olevan muuttumaton ja ihminen ei voi itse vaikuttaa mihinkään. Sitä paitsi vauvamme kasvaessa vastuulliseksi aikuiseksi juuri hän saattaa olla se henkilö, joka taloyhtiön hallituksessa ajaa lämmitysjärjestelmän muutoksen öljystä maalämpöön. Sen vaikutus saattaa kompensoida usean ihmisen omat liikapäästöt vuosikausiksi.