Veronmaksajan rahoilla...

Aika usein ihmiset kirjoittavat, että se-ja-se maksetaan veronmaksajien rahoilla. Työttömätkin oleilevat kuulemma veronmaksajien rahoilla. Mutta kuka on tuo myyttinen veronmaksaja? Sille on kaksi määritelmää: suppea ja laaja. Suppeasti määritellyn Veronmaksajan identiteetti kuuluu työssä käyvälle palkansaajalle, joka maksaa ansiotuloistaan veroa valtiolle ja kunnalle. Kun veroja maksetaan myös lähes kaikesta kulutuksesta, niin laajemman määritelmän pitäisi olla: me kaikki.

Myös työtön maksaa etuuksistaan veroa, mutta hänelle ei ole silti jostain syystä annettu Veronmaksajan identiteettiä. Työtön kuluttaa myös ihan kaiken saamansa rahan yleensä, joten hän on myös laajemman määritelmän mukaan veronmaksaja.

Palataan kuitenkin Veronmaksaja-identiteettin omaavaan henkilöön, joka siis sanoo, että hän maksaa työttömän oleilun kuluja. Paljonko hän maksaa? Sen voi laskea karkeasti näin:

Valtion budjetti on 55 miljardia euroa (mrd).

Ansiotuloveroista kertyy 5,4 mrd, joka on noin 10% kaikista valtion tuloista.

Työttömyysturvaan menee 2,5 mrd, joka on noin 5% kaikista valtion menoista.

Ansiotuloveron osuus työttömyysmenojen kattamisesta on siten 270 miljoonaa euroa.

Palkansaajia on yhteensä 2,5 miljoonaa.

Valtion työttömyysturvamenon osuus per Veronmaksaja on silloin noin 100€/vuosi eli noin 10€/kk.

Jos ansiotulo olisi keskimäärin noin 3.300€/kk ja veroprosentti 30%, niin veroa maksetaan 1000€/kk.

Työttömyysturvan osuus tästä on siis noin 1%.

Jos työttömiä olisi vaikka 200.000 henkilöä, niin Veronmaksajan maksama osuus yhden työttömän oleilusta olisi 50u€ (mikroeuroa). Yhden euron keräämiseen Veronmaksaja tarvitsisi noin 1.700 vuoden työuran.

Työttömyyden puolittaminen olisi inhimillisesti katsoen upea saavutus. Veronmaksaja säästäisi vitosen kuussa.