Voitot ja karenssit

Voitto, tulos, ylijäämä, mitä jää viivan alle. Rakkaalla lapsella monta nimeä. Miksi juuri voitto? Sehän viittaa kilpailuun. Nyrkkeilyottelussa voittajan käsi nostetaan pystyyn kun hävinnyt makaa kanveesissa. Kilpailu kuuluu markkinatalouteen, mutta mistä kilpaillaan kun yritys tavoittelee voittoa?

Liiketoiminnan tulos syntyy kun tuloista vähennetään menot. Yritys tekee voittoa kun tulos on positiivinen. Sehän on hyvä juttu, koska negatiivinen tulos veisi ennen pitkää kanveesiin eli konkurssiin.

Mitä sitten voittorahoille tapahtuu? Ensin ne jäävät kassaan. Sitten yritys päättää, mitä niille ylimääräisille rahoille tehdään ennen tilinpäätöstä. Niitä ei kannata jättää kassaan, koska verottaja veisi siitä osansa. Voitot kannattaa siirtää ensin jotenkin pois yrityksen omistajille. Voitto ei siis välttämättä ole hyvä ja tavoiteltava asia, vaan se miten ne saadaan häviämään sieltä viivan alta. 'Voitontavoittelu' tarkoittaakin todellisuudessa veronkiertoa tai omistajien osinkotulojen maksimointia.

Vanhustenhoito puhututtaa kovasti nyt ja voittoa tavoittelevia yrityksiä on pidetty ikävinä. Niitä vaaditaan jopa lopettamaan voitontavoittelu, koska uskotaan, että se on heikentänyt hoidon laatua. Tästä syntyy ristiriita, johon jopa pääministerimmekin on joutunut selityksissään. Yrityksen pitää kuulemma tehdä voittoa, että voi investoida ja maksaa työntekijöille palkkaa. Jälkimmäinen tuntuu vähän kummalta kun palkanmaksu on tilinpäätöksessä kuluja eli jo ennen kuin päästään katsomaan mitä jää viivan alle. Investointejakaan ei yleensä tehdä voitoilla, vaan lainarahalla. Turha siis kiemurella irti ajatuksesta, että yrityksen toimintaa ohjaa se, miten omistajat saavat siirrettyä itselleen mahdollisimman paljon rahaa.

On selvää, että jos hoivayrityksessä halutaan tulosta parantaa pienentämällä kustannuksia ja ollaan tietoisia siitä, että hoidon laatu samalla heikkenee, niin se on eettisesti epäkelpoa. Markkinoilla ei eettisyys ole mikään tuotantoresurssi ja siksi markkinat eivät toimi säätämällä liiketoimintaa eettisin syin. Rahalla ei ole moraalia. Eettisyyttä pitää siksi valvoa markkinoiden yli.

Julkisessa keskustelussa on sivuutettu yksi merkittävä asia. Jokaisen yrityksessä työskentelevän henkilön eettinen vastuu on ilmoittaa epäkohdista oli se ohje sitten kirjattu jonnekin tai ei. Jos muutoksia ei tule, niin viimeinen keino on lähteä kävelemään, ettei eettinen kuormitus ala haittaamaan omaa työtä, joka sitten kostautuu hoidettavien harmiksi. Mitäs siitä seuraa? No, jos toista työtä ei ole ole tiedossa, niin karenssit paukkuu kun jää työttömäksi.

Selitykseksi ei kelpaa, että oma eettinen kuormitus on ollut liian suuri. Irtisanoutuminen ilman karesseja on mahdollista vain, jos voidaan osoittaa, että työnantaja on toiminut väärin. Tämä on varsin merkillistä ja ristiriitaista. Toisaalta yrityksiä syytetään siitä, että voitontavoittelu on johtanut eettiseen kuormitukseen, eikä se ole hyväksyttävää, mutta kun työntekijä toimii oikein häntä rangaistaan.

Ihan vastaava tilanne syntyy kun joku työtön päättää hakeutua hoitoalalle työllistymistä edistävän koulutuksen kautta. Jos hän huomaa jo koulutuksen aikana samat eettiset ongelmat tulevassa työssä ja päättää keskeyttää koulutuksen, karenssit paukkuu taas.