Voittajien moraali

Vallassa oleva hallitus voi esittää lakeja, jotka ovat kulloisenkin yleisen käsityksen mukaan joko ikäviä tai mukavia. Jos hallituksella on enemmistö eduskunnassa, se tietää saavansa esitykset läpi, mikäli rivit pysyvät suorina. Hallituksella on siis käytännössä valta säätää lakeja halujensa mukaan, oli ne sitten ikäviä tai mukavia.

Hallitus joutuu tietysti välillä pohtimaan, mikä on se mielikuva, jonka omat kannattajat saavat lain vaikutuksista. Eli onko se ikävä vai mukava. Jos laki on ikävä muiden kuin omien kannattajien mielestä, se ei paljon haittaa, jos kannatus gallupeissa säilyy silti suunnilleen samana.

Sitten on sellaisia lakeja, joiden pitäisi olla mukavia ja moraalisesti oikeita noin yleisen käsityksen mukaan, mutta saattavat olla ikäviä omien kannattajien mielestä. Monet näistä liittyvät isoihin globaaleihin ongelmiin kuten ympäristö ja ihmisoikeudet. Niissä kun usein kannattajien oma elämäntapa joutuu koetukselle. Miten siis hallitus ratkaisee tämän ristiriidan?

Helpoin tapa on tietenkin luvata säätää kyseinen mukava laki, mutta jättää se tekemättä. Luotetaan siihen, että ihmisten poliittinen muisti on lyhyt. Petetyt lupauksethan eivät näköjään vaikuta kannatukseen. Ainoastaan antavat poliittisille vastustajille vähän lisää energiaa hallituksen vastustamiseen. Näitähän riittää.

Toinen tapa on laimentaminen. Eli luvataan hienoja asioita, mutta pikku hiljaa lievennetään lupauksia siten, että varsinaisesti ei livetä alkuperäisestä, mutta lopulta ei mitään varsinaisesti tehdäkään. Tätä voisi kutsua myös poliittiseksi homeopatiaksi.

Yksi tapa korjata sellaisia ongelmia, jotka voisivat olla ikäviä kannattajille, on luvata korjata ne ratkaisuilla, joita ei voi toteuttaa kuin vasta joskus paljon myöhemmin. Kun se aika koittaa, lupauksetkin ovat jo unohtuneet. Tälläinen lupaus on esimerkiksi 'tehtaan piippujen tulppaaminen' eli lupaus ottaa talteen hiilidioksiidia suoraan tehtaiden piipuista. Kannattajille tämä kelpaa, koska ei tarvitse miettiä nyt oman pakoputken tulppaamista.

Sitten on vielä yksi kätevä keino tehdä laki, joka näyttää moraalisesti hyvältä, mutta ei lopulta vaikutuksiltaan ikävänäkään haittaisi omien kannattajien elämää. Säädetään laki, joka lupaa ja jopa velvoittaa tekemään moraalista hyvää, mutta jätetään siitä valvonta ja sanktiot säätämättä.

Esimerkki tällaisesta oli juuri kumottu yritys säätää EU:n yritysvastuudirektiivi. Meidän hallituksemme olisi halunnut näyttää olevansa moraalin oikealla puolella vakuuttamalla, että se haluaa pitää kiinni ihmisoikeuksista ja ympäristönsuojelusta, mutta ei hyväksynyt mukaan mahdollisuutta ryhmäkanteen nostamiselle, koska sillä olisi voitu valvoa direktiivin noudattamista ja asettaa sanktioita.

Jäi muuten tämä viimeinenkin huomaamatta monilta, myös medialta. Vaikka ei hallitukselle olisi ollut väliä, vaikka joku olisi huomannutkin. Omista kannattajista osa ei olisi ymmärtänyt koko asiaa ja loput ei olisi välittänyt, koska heille se moraali on aina voittajien puolella.