Yksi on joukosta poissa

Ilmastonmuutoksen pitäisi olla uuden hallituksen ykkösaiheita. Näin meille luvattiin. Media tulvii uutisia viheliäisistä ongelmista, joten keskustelua voisi kuvitella olevan ja yhtenä näkökulmana aiheessa kuin aiheessa voisi odottaa olevan nämä ongelmat ja niiden käsittely. Mutta mites kävikään? Pari esimerkkiä.

Kerrottiin, että kestävän kehityksen verouudistuksessa haittaveroja otetaan käyttöön ja niiden vaikutukset kompensoidaan verohelpotuksilla pienituloisille. Nestemäisten polttoaineiden verotusta nostetaan asteittain niin, että bensan litrahinta nousee 6,5 senttiä. Ei tämä ole mikään haittavero, jos keskimääräinen autonkäyttäjä maksaa 70 euroa enemmän vuodessa muutaman vuoden päästä. Asteittainen nosto ei tule vaikuttamaan mitenkään mihinkään. Paitsi, että valtion kassaan kilahtaa enemmän rahaa. Puheet ovatkin muuttuneet haittaverosta valtiontalouden tasapainottamiseen.

Sitten ehdotetaan työajan lyhentämistä. Ihmisille jää enemmän aikaa olla perheen kanssa ja kehittää itseään ja tuottavuuskin paranee kuulemma. Hyvä näin, mutta keskustelusta on unohtunut täysin vaikutukset ilmastonmuutokseen. Pitäisikin ensin tietää kumpi kuormittaa enemmän: tehty työ vai käytetty vapaa-aika. Kaikki taloudellinen toimeliaisuus vaikuttaa päästöihin tavalla tai toisella oli sitten kyse tuotannosta tai kulutuksesta. Väheneekö tuotanto kun tehdään vähemmän työtä ja väheneekö kulutus kun vietetään enemmän aikaa perheen ja ystävien kanssa? Voi olla, että käykin päinvastoin. Tuottavuuden lisääntyminen kun johtaisi tuotannon kasvuun ja vapaa-ajan lisääntyminen saattaakin lisätä kulutusta.

Hallitus lupasi järjestää korkean tason ilmastohuippukokouksen 23. elokuuta Iin IlmastoAreenassa kun vetovastuu EU:ssa on Suomella. Se peruttiin ja marraskuussa pidetään vain pohjoismainen päämiestapaaminen, jonka vaikutuksiin ei kukaan enää usko kun puheenjohtajuuskin on loppusuoralla. Hallituksen viesti kansalle on se, että isot puheet on kulissi. Mikään ei muutu.

Juuri julkaistu kirja kertoo ökyrikkaiden asenteesta heikompiosaisia kohtaan ja se on karua luettavaa uutisista päätellen. Taas paistaa kuitenkin poissaolollaan myös viheliäiset ongelmat, joiden pitäisi olla mukana jokaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Ainakaan uutisissa ei ole mainittu, että tutkimuksen ökyrikkailta olisi kysytty heidän näkökulmaansa ilmastonmuutokseen. Ehkä se olisi paljastanut vain saman kyynisen asenteen kuin köyhiä kohtaan. Jos rikkaudet kasaantuvat pienelle porukalle taloudellisen toiminnan kiihdyttämisestä, niin samoin kasaantuu syyllisyys. Vastuun peräänhän ei vielä kukaan uskalla alkaa kyselemään, koska jokainen on itsekin syyllinen.