NASTAT ROPISEE

Taas on alkanut vuodenaika, jota sävyttää nastojen ropina märän asfaltin pinnassa. Tuo aika kestää suunnilleen marraskuun alusta huhtikuun loppuun varsinkin eteläisessä osassa maatamme muutamia lumisempia jaksoja lukuunottamatta. Nastarenkaiden käyttö puhuttaa vuosittain erityisesti ajanjakson alku- ja loppupäässä. Vaikka yhä enemmän viitataan siihen, että nastarenkaista aiheutuvat haitat ovat suuremmat kuin hyödyt, niin keskustelun osapuolet eivät juuri muuta näkökantojaan. Kitkojen ja nastojen suhde säilyy samana eli 80% autoilijoista valitsee nastat.

Rengasvalmistajat ovat omassa kyselyssään todenneet, että vain noin joka kymmenes renkaiden ostaja on edes kiinnostunut tienpintojen kulumisesta ja sen haitoista. Tämä voi johtua siitä, että tuon ongelman ajatteleminen aiheuttaa epämiellyttävän olotilan, jonka välttäminen onnistuu parhaiten olemalla ajattelematta.

"Rengasalaa edustavan Autonrengasliiton tietojen mukaan toistaiseksi harvempi kuin joka kymmenes renkaanostaja on renkaan tienkulutuksesta edes kiinnostunut."

Oletetaan, että maassamme on 2 miljoonaa autoa, joiden omistaja tai haltija voi tehdä päätöksen talvirengasvalinnasta. Näistä omistajista siis 1,6 miljoonaa valitsee nastarenkaat ja heistä 1,44 miljoonaa ei uhraa ajatuksia tienpinnan kuluttamisestaan koituviin haittoihin.

Jos tuo määrä ihmisiä suhteutetaan äänestysoikeuden omaaviin aikuisiin, joita on maassa 4,2 miljoonaa, ja jätetään pois erilaisista syistä ilman riittävää rationaalista ajattelukapasiteettia olevat ehkä noin 10%, ei-ajattelevia on koko aikuisväestöstä silloin 65%.

Kazimierz Dabrowskin positiivisen disintegraation teorian mukaan suunnilleen tuo sama määrä ihmisiä on kehityksessään primaarin integraation vaiheessa, jossa itsekkäät pyrkimykset ja biologiset vietit ohjaavat ajattelua ja toimintaa ensisijaisesti oman edun tavoitteluun ja oman (eksistentiaalisen) turvallisuuden varmistamiseen.

Kun ihmisten terveyden ja kansantalouden parantamista tavoittelevat tahot esittävät, että kitka-/nastarenkaiden suhteen tulisi olla mielummin 50/50, voidaan laskemalla päästä tulokseen, että vielä pitäisi 25% aikuisväestöstä jollain konstilla saada ajattelemaan myös sellaisia asioita, jotka saattavat tuntua itselle epämiellyttäviltä. Tällöin edellä laskettu jakauma näyttäisi tältä:

Näin saavutettaisiin kriittinen piste, jolloin puolet äänestävistä aikuisista pystyisi ajattelemaan "oman auton peltikuoren" ulkopuolelle ja sillä voisi olla suuri vaikutus siihen, miten tätä maata kehitetään aidon hyvinvoinnin lisäämiseksi kaikille.