ARKEOLOGISIA LÖYDÖKSIÄ LUOVUUDESTA OSA1


Erich Fromm oli 60- ja 70-luvun hippiaikoina jonkin sortin kulttikirjailija ja häneltä on suomennettu useita kirjoja, jotka käsittelevät yhteiskunnallisia ja ihmisenä olemisen teemoja kuten vapautta, rakkautta, omistamista. Hänen ja japanilaisen zengurun D.T. Suzukin yhdessä kirjoittama kirja Zen ja psykoanalyysi vuodelta 1960 suomennettiin hiljattain (2012). Miksi vasta nyt sopii kysyä ja vastaus lienee kustantajan tarpeessa tuoda jotain uutta perspektiiviä tänä aikana niin suosittuun hyvinvointiteemaan. Ja kieltämättä tuo kirja poikeaakin valtavirrasta, vaikka yhtymäkohtia esimerkiksi mindfulnessiin zenbuddhalaisuuden kautta syntyykin tietty. Mutta miten ihmeessä psykoanalyysi hyvinvointiin liittyy kun siitä on tullut melkeinpä kirosana positiivisen psykologian ja onnellisuuskulttuurin helmoissa viihtyville? Jääköön pohdittavaksi muualla ken haluaa, koska tarkoitus tässä on poimia vain yksi kohta kirjasta, jossa Fromm määrittelee hyvinvointia ja luovuuden merkitystä siinä. Sehän on tämän blogin ydinteemoja.

Teksti löytyy sivuilta 118 ja 119. Käydäänpä siis tutkimaan tuota sanomaa vuosikymmenten takaa lause lauseelta. Frommin kieli on peräisin omalta aikakaudeltaan, joten sitä voi olla hyvä tulkita tässäkin blogissa käytettyjen käsitteiden kautta, jos se vain onnistuu.

"Hyvinvointi viittaa tilaan, jossa ihminen on kehittänyt järkensä täydellisesti."

Fromm sivuuttaa siis hyvinvoinnin keholliset ja ulkoiset aineelliset ulottuvuudet ja hyppää suoraan henkiseen. Ilmeisesti kuitenkin katuen heti tuota järki-käsitteen käyttöä, koska joutuu selittämään sen seuraavassa lauseessa.

"Järjellä en tarkoita tässä vain älyllistä kykyä ymmärtää maailmaa, vaan totuuden käsittämistä 'silleen jättämisen' merkityksessä (lainatakseni Heideggerin käsitettä)."

Alaviitteessä suomentaja selittää tätä niin, että Frommin ymmärtämä todellisuussuhde painottuu enemmän zenbuddhalaiseen käsitykseen, jossa hyväksytään ihmisen älyllinen rajallisuus ja sen aiheuttamat vääristymät ja pyritään kokemaan todellisuus suoraan sellaisena kuin sen on. Heideggerin silleen jättämisen voisi nykyisin hyvin korvata irtipäästämisellä.

Mutta, voi tuntua oudolta ajatus siitä, että hyvinvointi riippuisi jotenkin vain omasta suhtautumistavastamme, vaikka ulospäin näkyvät merkit terveellisistä elämäntavoista ja harrastuksista olisi riisuttu pois. Niiden luomaa kuvaahan hyvinvoivasta ihmisestä on rakennettu kovasti viime aikoina. Siitä kuvasta pitäisi nyt päästää irti, jotta ymmärtäisi Frommin määritelmiä hyvinvoinnista paremmin.

"Hyvinvointi on mahdollista vain mikäli onnistumme ylittämään narsismimme, vain mikäli olemme avoimia, vastaanottokykyisiä, herkkiä, valppaita ja tyhjiä (zeniläisessä mielessä)."

Narsismi kuuluu Frommin aikana käytettyyn psykoanalyyttiseen sanastoon, eikä siihen kannata takertua. Narsismin ylittämisellä Fromm tarkoittanee kasvuprosessia kohti vastuullista aikuisuutta, kasvun kuoppien ylittämistä. Muuten Fromm viittaa avoimuudella jne. juuri siihen samaan luovaan kokemiseen, jota on käsitelty blogissa täällä.

"Hyvinvointi edellyttää täysin avointa tunnesuhdetta muihin ihmisiin ja luontoon; se edellyttää erillisyyden ja vieraantumisen ylittämistä sekä ykseyden kokemista kaiken olemassaolevan kanssa - kuitenkin niin, että tuntemus omasta erillisestä olemassaolosta jakamattomana yksilönä säilyy."

Frommin käyttämä kieli saattaa kuulostaa hieman mystiseltä, mutta ajatus viitaa edellä mainittuun kasvuprosessiin, jossa vasta erillisyyden täyden tiedostamisen kautta syntyy aito yhteys ulkoiseen todellisuuteen. Ihmiselämän yksi paradoksihan se on.

"Hyvinvoiva ihminen on täysin syntynyt: hänestä on tullut se mitä hän on aina potentiaalisesti ollut."

Tämän voisi käsittää niin, että kun luovuus on jo meissä kaikissa luonnon lahjana annettu, niin syntyminen tarkoittaa sen esteiden poistumista: ihmisen todellinen luonto paljastuu.

"Niin ikään hyvinvointi edellyttää täysin kehittynyttä kykyä kokea sekä iloa että surua."

No, täysin kehittynyt tuskin kenelläkään, mutta tunteiden kokemisen vapaus lisää oman sisäisen maailman merkityssuhteiden rikkautta ja siten lisää mahdollisuuksia luovaan elämään.

"Tai antaakseni vielä yhden määritelmän, se edellyttää heräämistä siitä puoliunesta, jossa keskivertoihminen elää."

Tämä saattaa tuntua loukkaavalta, jos itse kuvittelee kuuluvansa keskivertoihmisiin, mutta suurin osa ihmisistä todella elää suurimman osan ajastaan automaattiohjauksessa ei-tietoisena siitä todellisuudesta, jossa on ja hengittää. Sitä vartenhan nykyisin kovasti opetellaan juuri tietoista hyväksyvää läsnäoloa. Toisaalta mindfulness-kurssillekin mennään Frommin puoliunessa, jos syynä onkin vain halu päästä someen päivittämään, miten aktiivisesti harrastaa hyvinvointinsa edistämistä.

"Kaiken tämän pohjalta on selvää, ettei hyvinvointi ole mahdollista ilman luovuutta ja kykyä reagoida ja vastata kokonaisena ihmisenä siihen, mitä itsessämme, muissa ihmisisssä ja maailmassa todella tapahtuu."

No niin, tässä se. Fromm, puoli vuosisataa sitten, näyttäisi löytäneen yhteyden luovuuden ja hyvinvoinnin välillä. Ihminen voi hyvin kun voi vapaasti toteuttaa itseään ja olla aidossa vuorovaikutuksessa itsensä ja muun maailman kanssa. Siihen ei siis välttämättä tarvita hyvinvointikursseilta ja selfhelp-kirjoista opittuja onnellisuusharjoituksia ja ennen nukkumaanmenoa toistettuja mantroja kiitollisuudesta.

Kokonainen ihminen: inhimillisen kehityksen tuloksena meissä on kerrostuneena erilaisia vaikuttimia (motivaatioita) ja kokonaisena ihmisenä toimiminen tarkoittaa näiden kerrostumien tiedostamista ja ristiriidattomuutta niiden välillä, jolloin ne häviävät.

"Aidot vastaukset vaativat luovuutta: maailman näkemistä sellaisena kuin se on ja silti sen kokemista minun maailmanani - toisin sanoen maailmana jota minä luon ja muutan luovuudellani."

'Vastauksilla' Fromm viittaa hänen usein viljelemäänsä olemassaolon ihmiselle heittämään kysymykseen, johon jokainen etsii omalla elämällään vastausta. Taustalla on ihmisen erikoisuus luomakunnassa itsensä tiedostavana olentona, joka aiheuttaa eksistentiaalisia kysymyksiä, joiden kohtaaminen pelottaa ja ihminen etsii erilaisia ratkaisuja välttääkseen nuo pelot. Psykoanalyyttisessa kielessä puhutaan torjunnasta ja niiden purkamisen Fromm rinnastaa (zen)buddhalaiseen valaistumisen käsitteeseen kirjassaan.

Tuskin Fromm tarkoittaa tuossa lopussa, että ihminen oikeasti loisi itsensä ulkopuolista maailmaa vaan hän tarkoittanee omaa sisäistä maailmaa, joka toki on vuorovaikutuksessa ulkoisen kanssa ja jotka zeniläisittäin valaistuneella ovat yhtä. Sitä kohti pyrkiminen on ihmisen henkisen kasvun päämäärä.

"Maailma ei ole enää vieras eikä sijaitse "kaukana tuolla" vaan muuttuu minun maailmakseni."

Verhot vedetään syrjään ja elämän kauneus paljastuu.

"Lopuksi on vielä todettava, että hyvinvointi edellyttää luopumista Minästä ja ahneudesta sekä pyrkimyksistä suojella ja paisuttaa Minää. Sen sijaan, että keskittyisi omistamiseen, suojelemiseen, ahnehtimiseen ja hyväksikäyttöön, hyvinvoiva ihminen yksinkertaisesti elää ja kokee itsensä sellaisena kuin todella on."

'Minä' lienee tässä väärin kehittynyt freudilainen ego (Winnicottin false self), joka on ottanut vallan mielessä ja pyrkii torjumaan eksistentiaalisia pelkoja epäsuotuisilla keinoilla. Omistaminen, ahnehtiminen ja hyväksikäyttö ovat vallan muotoja. Hyvinvoinnin esteenä on siis kasvun kuopista ainakin itseriittoisuus (psykoanalyyttisin termein: narsismi), joka tuottaa yleensä harmia muillekin. Itseensä käpertynyt, syyllisyyden ahdistama, masentunut ihminen ei myöskään tavoita luovuuttaan ja voi ymmärrettävästi pahoin.

Erich Fromm määrittelee siis hyvinvoinnin puhtaasti henkisen kautta. Luovaa elämää toteuttava ihminen voi suhteellisen hyvin ilman niitä pinnallisia piirteitä, joita nykyisin liitetään hyvinvointiin. Hyvinvointi ei ole synonyymi menestyksen kanssa. Menestyksen elämässä määrittää itsen ulkopuoliset seikat ja ne ovat hyvin pitkälle kulttuurin luoma illuusio. Siinä elävä ihminen on frommilaisittain puoliunessa. Luova ihminen kykenee tekemään niukkuudestakin taidetta. Luova ihminen toteuttaa ihmisyyttään oman luontonsa pohjalta. Hän on valveilla valppaana ja vapaana.