Ääripäät, rasisti ja...?

Jaahas, Suomi taas tutkitusti Euroopan rasistisin maa, tai ainakin kärkipäässä. Viime kesän rasismikeskustelut siis aiheesta. Hallitus selvisi itse luodusta kriisistään tiedonannolla, jonka eduskunnan enemmistö hallituspuolueiden äänillä hyväksyi.

Tiedonannossa oli toimenpiteitä rasismin kitkemiseksi. Osa varmaan ihan toimivia, mutta osa tähtää selvästi vähentämään ongelmaa esimerkiksi maahanmuuttajien kotoutumista parantamalla sekä kunniaväkivaltaan ja jengirikollisuuteen puuttumalla. Siis niin, että kun vääränväriset ihmiset käyttäytyvät kuin oletetut kantasuomalaiset, niin rasistin ei enää tarvitse olla rasisti. Ilmeisesti tällä saatiin ainakin perussuomalaiset tyytyväisiksi.

Julkisessa keskustelussa käytetään usein ajatusta ilmiöiden ääripäistä ikään kuin olisi aina luonnollista, että jollain ilmiöllä on aina käänteinen ilmiö. Voima ja vastavoima, jotka kumoavat toisensa.

Ajatusta kannattavalla lienee usein hieman oma lehmä ojassa eli tuppaa olemaan lähempänä sitä toista ääripäätä. Ja jos se pää ei ole noin yleisesti oikein hyväksytty, niin ei se tunnu kivalta. Ikävän tunteen voi sitten kumota tuolla voiman ja vastavoiman lailla. Rasismi liitetään yleensä äärioikeistoon ja sillä saadaan mukavasti keskustelu mitätöityä ääripää-kikalla ja whataboutismilla.

Kuitenkin, jos ajateltaisiin rasismissa itsessään olevan kaksi ääripäätä, niin ne olisivat rasisti ja ei-rasisti. Keskellä janaa olisi silloin, ei suinkaan tolkun ihminen, vaan keskivertorasisti.

Rasismista pitäisikin ajatella niin, että on vain yksi ääripää: joko on rasisti tai sitten ei.

Voidaan ajatella myös, että rasismia saattaa joku vastustaa aktiivisesti, jolloin siitä tulee vastavoima rasismille. Se on kuitenkin ihan oma ulottuvuutensa. Jos joku nimittäin ei vastusta, niin ei hänen silti tarvitse olla rasisti. Voihan sellaista kutsua tolkun ihmiseksikin.

Suurin osa ihmisistä ei varmaankaan ole rasistisia ja aika harva vastustaa rasismia aktiivisesti, joten on aika normaalia olla tolkun ihminen.

Tietenkin voi miettiä sitäkin, että jos ei kerran vastusta rasismia, niin silloin ehkä hiljaa hyväksyy rasismin. Nimittäin silloin rasistikin voi ajatella, että suurin osa ihmisistä hyväksyy rasismin. Ja silleen pääsee kansakuntana kivasti myös tilastojen kärkeen.

(PS. Samaa voi soveltaa myös hierarkkiseen ihmiskäsitykseen. Joko sitä on tai sitten ei. Tai voihan sitä puutetta kutsua yhdenvertaiseksi ihmiskäsitykseksikin. Ääripäitä ne eivät kuitenkaan ole. Ellei sitten YK:n ihmisoikeusjulistusta ja Suomen perustuslakia halua kutsua ääriajatteluksi.)