Ai, ei vaihtoehtoja

YLE:n politiikkaradiossa kysyttiin asiantuntijoilta, ovatko hallituksen päätökset ideologisia. Eivät vastanneet suoraan. Miksiköhän on niin vaikea puhua ideologioista valintojen takana?

Istuva hallitus on perustellut päätöksiään mantralla, että ne olivat oikeita ja välttämättömiä uudistuksia, joita kukaan muu ei ole pystynyt vielä tekemään. Hallitukselta on kysytty, miksi sitten tulokset ovat niin huonoja. Tässä on tietysti ristiriita, koska huonot tulokset eivät yleensä johdu oikeista päätöksistä.

Mistä siis on kyse? Ideologisista valinnoista? Ehkä ensin pitäisi määritellä se ideologia.

Hallituspuolueita yhdistää uusliberalistinen ideologia. Jo Margaret Thatcher aikanaan käytti ilmaisua: "there is no alternative". Uusliberalistisessa ihmiskuvassa jokainen on oman onnensa seppä. Siksi menestymisestä pitää palkita ja menestymättömyydestä rankaista. Vaikka kumpikaan ei olisi todellisuudessa omaa ansiota. Koska ideologia.

(Keskustelu uusliberalismista yleensä pyritään lopettamaan tähän kiistelemällä siitä, mitä edes on uusliberalismi.)

Hallituksen politiikan takana on siksi ideologiaan kuuluvat valinnat. Eivät siis sellaiset valinnat, joiden vaikutuksia tulisi arvioida ennen päätöksiä vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Hallitushan on kunnostautunut juuri tässä. Ei kuunnella asiantuntijoita, ei keskustella opposition kanssa. Tehdään päätöksiä, jotka tukevat omaa ideologiaa.

Politiikkaa ohjaa uusliberalismiin kytkeytyvä negatiivisen vapauden käsite. Jokaisella tulisi olla vapaus tehdä mitä huvittaa, kunhan se ei rajoita muiden vapauksia tehdä mitä huvittaa. Siinä piilee jo kuitenkin sisäänrakennettuna tämän ideologian harha, joka romuttaa koko ylvään periaatteen. Nimittäin ohitetaan sulavasti kysymys siitä, onko ihminen aina kykenevä tunnistamaan oman tekonsa vaikutukset. Vapauteen kun aina kuuluisi myös vastuu.

Siitähän tässä on tietenkin kysymys. Vältetään vastuu omista valinnoista jättämällä vaikutusten arvioinnit tekemättä. Kun sitten niin sanotusti paska lentää tuulettimeen, syytellään joko edellistä hallitusta tai sysätään syy ulkopuolisiin tekijöihin ja vastuu seuraavalle hallitukselle. Kuulostaako tutulta?

Samaan aikaan toisaalla.

Edellä mainitussa radio-ohjelmassa tuli esiin myös sote eli julkinen terveydenhoito. Sotesta puhuttaessa esiin nousee sellaisia käsitteitä kuin rahoitusvaje, palvelutuotanto, hoitajamitoutus, tuottavuuden lisääminen. Julkisen terveydenhoitojärjestelmän päätavoitteina kun näköjään ovat palvelutuotannon tehokkuuden optimointi ja valtiontalouden raameihin sopiva soterahoituksen mitoutus.

Tässä keskustelussa näkymättömiin jäävät itse potilaat, ihmiset.

Järjestelmä on myös rakennettu niin, että hoitohenkilökunnan fokuksessa on hoitotyö, ei potilaat. Kova väite. Miten sen voisi tunnistaa?

Hoitotyö on normatiivista. Se perustuu ennalta laadittuihin ohjeisiin, protokolliin, luokituksiin, hierarkkioihin, viitearvoihin, pisteytyksiin, riskianalyyseihin. Otetaan esimerkki.

Potilas ohjataan päivystyksestä terveyskeskukseen jatkotutkimuksiin. Näkemättä itse potilasta lääkäri määrää protokollan mukaisia kokeita ja testejä. Sen jälkeen vastaanotto, jossa lääkäri kohtaa potilaan ensimmäisen kerran. Jos lääkärin vastaanotto olisi tapahtunut ensimmäisenä, kokeita ja testejä ei välttämättä olisi edes tarvinnut tehdä. Kustannuksia olisi säästynyt ja hoito olisi nopeutunut.

No, mitä yhteistä tällä on edellä kuvattuun politiikan toimintatapaan?

Uusliberalistinen ("ei ole vaihtoehtoja") politiikka perustuu ideologiaan, jossa valintojen taustalla on ennalta määrätyt ideaalit. Vuorovaikutus yhteiskunnallisen todellisuuden kanssa puuttuu. Asiantuntijoita ei kuunnella, muiden yli kävellään. Tärkeintä on se, mitä tehdään, ei se, miten tehdään. Fokus on ideologiassa, ei ihmisissä.

Meidän julkinen sote perustuu tuotannollis-taloudelliseen ajatteluun, jossa toimintojen taustalla on ennalta määrätyt ohjeet ja protokollat. Vuorovaikutus potilaan kanssa puuttuu. Heitä ei kuunnella, heidän yli kävellään. Tärkeintä on se, mitä tehdään, ei se, miten tehdään. Fokus on työssä, ei potilaissa.

Uusliberalistinen maailmankuva on tunkeutunut läpi koko yhteiskunnan. Katso vain ympärillesi. Siellä se luuraa ja hallitsee sinunkin elämääsi. Eikä vaihtoehtoja ole. Vai onko?