Business as usual

Näinhän siinä sitten kävi. Koronapandemian aikana hiilipäästöt tippuivat tietenkin kun maat menivät sulkutilaan a.k.a. negatiivinen talouskasvu. Nyt on taas tuttu meininki.

"IEA: Maailman ilmastopäästöt kasvavat taas rajusti - hiilen käyttö sähköntuotannossa kasvaa, vaikka uusiutuva energia olisi halvempaa"

Kauheasti kyllä lupaillaan, että päästöt saadaan kuriin, mutta kuka enää uskoo näihin lupauksiin.

"EU pääsi sopuun ilmastotavoitteesta - haluaa saavuttaa hiilineutraaliuden vuoteen 2050 mennessä"

No, onneksi tulee Glasgow marraskuussa, jossa valtiot voivat taas julistaa hienoja tavoitteitaan. Paitsi, että oli jo Pariisi, Rio, Kööpenhamina, Kioto, Madrid, Katowice...

Ehkä pelastajaksi tulee teknologia. Siirrytään puhtaaseen sähköön! Paitsi, että silloin pitää tuhota lisää luontoa akkutehtaille ja kuskata mineraaleja maailman ympäri.

"Akkuarvoketjun ympäristöllinenkin kestävyys on pystyttävä arvioimaan etukäteen"

Tai voihan niitä kaivoksia avata omille kylillekin.

"Malminetsintäyhtiö varasi Parikkalasta alueen mineraalien etsintään - alueella odotetaan olevan kultaa, nikkeliä, kuparia ja kromia"

Näistähän saa lukea jo melkein päivittäin. Saavat sitten syrjäkylätkin vihdoin leveämmät ja paremmat tiet kun diesel palaa mineraalien kaivamiseen ja kuskaamiseen.

Masentavaa? Ei se vielä mitään. Hesarin Jussi Pullinen tässä jutussa kertoo, että tavallisen tallaajankaan vastuullisuuteen ei oikein kannata luottaa.

"Tunnen muuten vastuullisia ihmisiä, jotka pumppasivat salilla kunnes valot sammuivat, istuivat baarissa viimeiseen pilkkuun tai rohmusivat puutarhatavaraa tungoksessa varastoon, kun sulku uhkasi."

Ahneus voittaa järjen.