Dominoefekti

A: Moi taas.

B: Mitäs kuuluu?

A: Eipä ihmeitä. Soon tätä samaa kurjuutta, ainakin kun lukee meediaa.

B: Joo, Suomi taas listoilla alhaalla. Meinaan, toi uusin juttu Economistin talousvertailussa.

A: Tiedäksä, musta tuntuu, et tää nykyinen hallitus tulee kaatumaan.

B: Toiveajattelua, eiks enemmistöhallitukset aina pärjää.

A: Yleensä joo. Mut täs on vähän sellasia merkkejä, et tulee se niin sanottu dominoefekti.

B: Kerro.

A: Kato purran kantti ei kestä. Se tulee prakaamaan.

B: Ai, miten?

A: Sit, ku selviää kaikille, et tää talous ei nouse, velkaa otetaan lisää ja persujen kannatus laskee, niin se ottaa pultit ja alkaa heittää sellasta läppää, et alkaa jo muidenkin puntit heiluu. Siit on jo merkkejä. Ei varsinkaan henriksonin pinna enää kestä. Ja sit on orponkin pakko todeta, et se oli tässä.

B: Voi olla. Nythän on viel helppoo syytellä muita, mut jossain vaiheessa pitäis kai itekki ottaa vastuuta. Ei taida oikein sopia sille.

A: Nii just. Ja sit sen hermo ei kestä. Kun se vetää alta riman jotain shaissee tvitterissä tai mikä se nykyisin on, ei muut voi enää kattoo sormien läpi. Ja sit se on menoo.

B: Millos tää tapahtuu?

A: Ei tiiä vielä. Ehkä joskus ens keväänä. Paina tää mielees. Mä osasin jo ennustaa, et Marin lähtee ulkomaille, jos ei jatka johdossa. Sekin meni oikein.

B: Okei, odotetaan parasta.