Ei tippa tapa

"Mitä Suomessa on tapahtunut, kun niin moni nuori voi pahoin?"

kysytään Hesarin jutussa. Vastaus tulee aikuisten maailmasta. Yksilöllisyyteen pyrkimisen paineet ja suorituskeskeisyys siirtyvät aikuisista lapsiin tietty. Somessa luodaan mielikuva, että voit olla mitä tahansa ja siinä nuori on sitten hakusessa itsensä kanssa, kun pitäisi yhtäkkiä ottaa vastuu itsestä, vaikka ei ole vielä eväitä siihen.

Aikuisten maailma on myös muuttunut. Yksilökeskeisyyden ja yksilönvapauden ihannoinnissa tuppaavat myös aikuisten vastuun ja velvollisuuden käsitteet hämärtymään. Se on alkanut näkymään ihan arkisessa vuorovaikutuksessakin.

Viesteihin ja soittopyyntöihin ei vastata, ellei toinen nyt satu olemaan myymässä jotain. Mitä mä tästä hyödyn, on aina se ensimmäinen ajatus. Dialogi on kadonnut. Sivistynyt ja toisia kunnioittava puhetapa on ihan passé.

Voidaan ajatella, että vastuu alkaa siitä, kun velvollisuus loppuu. Velvollisuudet määrittää yhteisön säännöt ja niihin sitoutuminen. Sitten kun niitäkään ei enää noudateta, peli on menetetty.

Mutta mitä se vastuu sitten pitää sisällään? No, senhän pitäisi oikeastaan tarkoittaa huolenpitoa. Vastuuta kokee sellaisessa tilanteessa, jossa oma toiminta voi aiheuttaa jotain ikävää toisille. Silloin pitäisi nousta huoli oman toiminnan vaikutuksista.

Kun maailma on mennyt niin perin monimutkaiseksi, on yhä vaikeampaa tunnistaa omaa vastuuta. Puhumattakaan kollektiivisesta vastuusta, joka joidenkin korvissa kuulostaa nykyisin kommunismilta. Ehkä vastuu on helpompi tunnistaa, kun toiminta kohdistuu lähellä oleviin merkityksellisiin ihmisiin. Mitä kauempana toinen on, sitä epätodennäköisempää on, että huoli nousee.

Kollektiivisen vastuun merkityksen ymmärtää ehkä helpommin seuraavalla esimerkillä:

Ajatellaan, että 15mg jotain myrkkyä riittää tappamaan ihmisen. Jos siis 15 henkilöä kukin laittaa 1 mg:n tipan myrkkyä lasiin, jonka joku juo, syyllistyykö kukaan tappoon? Yksi milligrammahan on aivan mitätön määrä.

Entä, jos tappava annos olisikin 10 mg? Muuttuisiko mikään?

Mietipä tätä. Luo sisäinen dialogi.