Eläköön kuplattomuus!

YLE:llä hyvä kolumni someöyhöttämisestä. Tällaista lisää. Ainoa murheellinen kohta siinä on viimeinen lause:

"Tihutyöt eivät suoraan muuta yhteiskuntaa, mutta ne voivat ajaa yksittäiset ihmiset hulluuden partaalle."

Tästäkös öyhöttäjät riemastuvat. Mielikuva ihmisten ajamisesta hulluuden partaalle kun antaa juuri niitä kiksejä, joita aivopieruista saa.

Kirjoittaja tutkii työkseen kuplia eli ihmisryhmiä, jotka sulkeutuvat omanlaistensa kanssa sisäpiiriksi, joka ei halua tai ei pysty havainnoimaan oman piirin ulkopuoleista maailmaa. Kupla määrittää luovan kokemisen rajat.

Mutta mikä voisi olla sopiva kuplan koko tai siis sisäpiirin ihmisten määrä? Jos määrä kasvaa, eikö jossain vaiheessa koko kuplakin menetä merkitystään? Voiko 400.000 facebook-seuraajaa muodostaa kuplan? Miten kuplalle käy, jos määrä vähenee? Vahvistuuko se vai katoaako? Ehkä kuulemme tästä myöhemmin lisää.

Normikuplan koko voisi olla 150 henkeä. Silloin tällöin kuulee nimittäin, että sen verran ystäviä ihminen voi pitää mielessään. Oliko se joku historiallinen kylä- tai heimokoko ehkä? Tuntuisi ainakin riittävältä. Ehkä tuon verran nimiä ja naamoja pystyy kerrallaan muistamaan.

Mielenkiintoinen kysymys on myös se, että voiko olla ihminen, jolla ei ole ollenkaan kuplaa? Onko hän kuplaton vai muodostaako yhden ihmisen kuplan? Jos kerran kupla on huono juttu, eikö kuplattomuus voisi olla ihanne?

Kuplattomuushan tarkoittaisi sitä, että kaikki ihmiset ovat kiinnostavia. Kaikkien juttuja on kiva kuunnella. Kaikilta voi oppia jotain uutta. Luovalle kokemukselle ei ole rajoja. Eläköön kuplattomuus!

PS. Tässä artikkelissa on esitetty hyviä vinkkejä someöyhötykseen reagointiin.