Elämä on helppoa...

...kun on normaali.

Hesarin mielipidejutussa esitetään, että

"liikunta ei ole - sloganeista huolimatta - avain hyvään elämään, vaan liikuntaa harrastavat ne, joilla on jo hyvä elämä."

Kehäpäätelmä siis. Optimistit ja huolettomat ihmiset ovat onnellisia, koska onnellisuus on määritelmän mukaan sitä, että on optimisti ja huoleton.

Normaaliuden määrittävät - ketkäs muut kuin - normaalit. Mielipidejutun kirjoittaja kertoo:

"Liikunnan kentälle onkin yhä selvemmin muodostumassa sisä- ja ulkopiirit. "Norminmukaiset" pääsevät nauttimaan liikunnan hyvinvointivaikutuksista. Usein samoilla ihmisillä on muitakin liikunnan harrastamiselle suotuisia pääomia: tarpeeksi rahaa, koulutusta sekä liikunnallista elämäntapaa tukeva lähipiiri."

Yhteiskunta onkin rakennettu normien mukaan. "Me" olemme normaaleja, koska "me" satumme määrittämään normit. Sitten on "ne muut", joiden elämä ei ole koskaan jossain mielessä onnistunut.

Suomi onkin maailman onnellisin kansa varmaan sen takia, että kukapa ei haluaisi olla normaali eli onnellinen ja onnistunut elämässään. Ainakin silloin, kun sitä kysytään.

Taitaa vain olla niin, että tässäkin taustalla on hierarkkinen ihmiskäsitys. "Me" ja "ne muut". Normaalius antaa turvaa. Kannattaa siis ainakin kuvitella olevansa normaali. Eiköhän samat maat olisi kärjessä, jos kysyttäisiin turvallisuuden tunteesta. Ainakin samat maat ovat kärjessä ylikulutuslistalla.

Joku taisi ehdottaa joku aika sitten, että bensankulutuksen vähentämiseksi hintaa pitäisi nostaa johonkin 2,5 euroon/litra. No, nyt se on sitä, mutta kaikki ajavat edelleen niin lujaa kuin laki sallii. Normista poikkeaminen kun on niin pirun vaikeaa.