Häpeä vs. kyynisyys

Muistaako joku vielä aikaa, jolloin oli vallassa 'yritän aina tehdä parhaani'-eetos? Silloin oli vielä suosittua suoriutua omasta tehtävästään kunnialla - mikä se tehtävä sitten olikin. Oli häpeä, jos jotain jäi tekemättä tai suoritti sen jotenkin huonosti.

Jokainen tekee joskus virheitä ja häpeäkin kuitattiin virheen myöntämisen jälkeen anteeksiannolla rohkaisten parempaan ensi kerralla. Ja niin tietysti tapahtuikin. Häpeällä on korjaava voima.

Oi niitä aikoja!

Nykyisin tuo eetos on kadonnut. Sen on korvannut ajatus, että minä saan tehdä mitä haluan, eikä minun tarvitse kysyä keneltäkään mitään, eikä varsinkaan ottaa vastuuta tekemistäni, eikä niiden vaikutuksista oli ne sitten miten ikäviä tahansa. Vastuu on savolaisittain kuulijalla. Kyynisyydestä on tullut mielen voimavara.

Tämä eetos antaa mahdollisuuden sanoa mitä ilkeyksiä tahansa toisista. Jos sitten joku loukkaantuu, se on sen oma vika. Hallituskin voi tehdä 'hyvän hallitusohjelman' mukaisia päätöksiä ilman, että asiantuntijoita kuunnellaan tai vaikutusarviointeja tehdään. Google voi kaataa metsää luottaen siihen, että meille vakiintunut eetos vapaudesta tehdä mitä huvittaa on läsnä. Varsinkin kun päättäjät tätä itse tukevat lakeja sormien läpi katsomalla.

Samaa aikaan toisaalla: talouden tuottavuus on matanut jo vuosikymmeniä.

Ajattele tilannetta työelämässä, jossa jonkun pitäisi suoriutua jostain tehtävästä ja se jää tekemättä tai virheen takia se ei onnistu kunnolla.

Eli siis jonkun toisen pitää se tehdä!

Sen lisäksi, että ensimmäiselle kaverille maksettiin palkkaa tekemättömästä työstä, toiselle maksettiin palkkaa siitä korvaavasta työstä ja sitten vielä jonkun piti tehdä se työ, jonka tämän toisen piti tehdä samaan aikaan.

Kaiva sitten tuottavuutta tästä, jos häpeän on korvannut kyynisyyden hyväksyminen.