Hätähuutoviikko ohi

Hätähuutoviikko ilmastolle takana. Mielenosoituksia, puheita ja paljon kirjoittelua aiheesta. Pari huomiota nousee mieleen ja päällimmäisenä tietysti setäraivo kun keski-ikäiset miehet mollaavat teini-Gretaa. Saas nähdä tuleeko kielitoimisto hyväksymään setäraivon uusiosanaksi.

Vähemmän on pohdittu, mistä tuo raivo kumpuaa. Soisi tutkittavan, mutta tässä arvaus.

Raivo eli viha syntyy torjumaan pelkoa. Mitä sedät siis pelkäävät? Ensimmäisenä tulee mieleen Gretan rohkeus. Se kun on ennennäkemätöntä. Eipä tule heti mieleen, että kukaan 16-vuotias olisi puhunut YK:ssa maailman johtajille (joku oli tosin joukosta poissa). Vaatii melkoista rohkeutta kun usein koululaisille jo esitelmän pitäminen oman tutun luokan edessä saa suun kuivaksi.

Sedät raivostuvat, koska ovat itse pelkureita, eivätkä kehtaa näyttää sitä. Ehkä muistuu jotain mieleen kouluajoilta. Ovat luoneet valeidentiteettinsä olemalla asiantuntijoiden yläpuolella tyhjässä viisaudessaan, jota ovat ammentaneet somekuplastaan. Ovat kuin taivaantähystäjä, joka uhkan lähestyessä painaa päänsä syvemmälle hiekkaan. Paljastamalla oman pelokkuutensa valeidentiteetti haihtuisi sinne taivaan tuuliin. Siksi sitä pitää puolustaa raivoisasti.

Toinen huomio on keskusteluissa esiin nouseva syyllistäminen. Maanviljelijät kuulemma eivät pidä siitä, että heitä syyllistetään milloin mistäkin. Syyllistämiseen vetoaminen onkin oiva keino väistää vastuuta. Syyllisestä tuleekin uhri.

Se, että elämäntapamme on johtanut luonnon raakaan hyväksikäyttöön ja viheliäisiin ongelmiin, on meidän kaikkien syytä, jos olemme tukeneet ja tuemme edelleen sitä elämäntapaa. Se syyllisyys pitää vain pystyä ensin kantamaan urhoollisesti ja sen jälkeen vasta voi ottaa vastuun virheistä ja korjata tilanne. Aika oudolta tuntuisi, jos oikeudessa syytetty alkaisi puolustamaan tekosiaan valittamalla, että turha minua on syyllistää, koska muutkin ovat samaa tehneet.

Sitten kansalaisilta kysyttiin, mitä mieltä ilmastonmuutoksesta. Noin puolet vastanneista sanoi, että media on liioitellut ilmastonmuutoksen vakavuutta. Tämä on taas näitä kyselyjä, joissa ihmisiä manipuloidaan vastaamaan niin, että vastauksista voi päätellä mitä huvittaa. Ei kai sillä ole mitään väliä, miten joku tulkitsee median kirjoittelua. Mitä arvoa sellaisella on? Pitäisikö meidän perustella toimia tai toimimattomuutta ilmastonmuutoksen suhteen sillä, mitä joku on mieltä jostain kirjoittelusta? Eikö ensisijaisesti pitäisi tehdä niin kuin Greta sanoo, että älkää kuunnelko meitä nuoria, vaan kuunnelkaa asiantuntijoita?

Sama noin puolet kansalaisista ei halua tinkiä elintasostaan ilmastonmuutoksen takia. Nyt sitä  sitten voi perustella sillä, että media liioittelee ja sitä ei tarvitse uskoa. Tällä, pään hiekkaan laittamisella ja setäraivolla on selvä yhteys.