Hierarkioita

Nyt kun poikkeusoloissa joudutaan uhmaamaan perustuslain perimmäisiä tarkoituksia ihmishenkien säästämiseksi, niin on hyvä kerrata, mikä on perustuslain ja muiden säännösten merkitys näin tiivistettynä.

Perustuslaki määrittelee kansalaisten oikeuksia ja sen ytimessä on yhdenvertaisuuteen perustuva oikeudenmukaisuus. Se tarkoittaa silloin myös sitä, että kaikkea mitä huvittaa, ei voi tehdä, jos se rikkoo muiden oikeuksia. Yksilönvapaus järjestyneessä yhteiskunnassa on harha. Vapaus pitäisikin nähdä positiivisena vapautena eli mahdollisuutena toimia rajoitukset huomioiden. Oli miten tiukat rajoitukset tahansa, aina voi ainakin ajatella vapaasti.

Perustuslaki on varsin suppea ja sitä ei hevillä muuteta. Siksi tarvitaan muita lakeja ja säädöksiä muuttuvaan maailmaan sopeutumiseen. Eduskuntahan se näitä lakeja säätelee ja perustuslakivaliokunta syynää ehdotukset ennen kuin ne hyväksytään, etteivät riko yhdenvertaisuuteen perustuvaa oikeudenmukaisuutta.

Laitkaan eivät osaa aina määritellä yksilön toimintaa monimutkaisessa maailmassa ja siksi tarvitaan muitakin ohjeita, kuten vaikkapa yhdistyksen säännöt tai taloyhtiön järjestyssäännöt. Niitä onkin helpompi muuttaa kun porukka on pienempi.

Aina eivät ohjeetkaan riitä ja siksi yksilöllä pitää olla itselläänkin joku käsitys siitä, miten toimitaan taitavasti yhteisen hyvän eteen. Sitä voisi kutsua arkijärjeksi. Se eroaa maalaisjärjestä siinä, että sitä voi käyttää kaupungissakin. Joskus arkijärki voi ohittaa ohjeet, mutta siitä voi tulla seurauksia, kuten lakienkin ohittamisesta. Arkijärkeä saisi siksi käyttää mielellään vasta, kun on hyväksynyt yhteiskunnan rajoitukset vapaudelle.

Arkijärkeä taas ohjaa moraalitaju. Se syntyy sivistyksen myötä. Siis silloin kun ihminen hankkii tietoa maailmasta ja oppii sellaisia hyviä taitoja kuten empatia. Moraalitajun hankkiminen ja vahvistaminen on läpi elämän jatkuva projekti. Sitä voisi kutsua myös henkiseksi kasvuksi.

Vasta kun moraalitaju on kehittynyt universaaliksi viisaudeksi, ihminen voi ohittaa ohjeet, säännöt, lait ja asetukset sekä jopa perustuslain. Tiedossa ei ole kuin pari myyttistä hahmoa ihmisen historiassa, jotka ovat tähän pystyneet.

Paitsi tietysti eräät kotimaiset poliitikot ja heitä seuraavat kaikkitietävät somessa, jotka kuvittelevat omaavansa universaalin viisauden ja sen vuoksi voivat ohittaa perustuslain silloin kuin huvittaa, vaikka se polkisikin joidenkin ihmisten oikeuksia.

Ihmiseltä, joka ei ole kehittynyt henkisesti niin korkealle, että ymmärtää perustuslain merkityksen, ei voi olettaa, että hän ymmärtäisi myöskään muiden lakien, ohjeiden, arkijärjen eikä moraalitajun hierarkiaa. Hän on vasta henkisen kasvun alimmilla portailla ja on siksi vaarallinen toimija yhteisössä.

Hänen toimintaansa ohjaa vielä edellä kuvatun hierarkisen ohjeistuksen sijasta primitiivinen hierarkinen ihmiskäsitys, jossa ihmisten yhdenvertaisuus ei toteudu ja toisten ihmisten oikeuksia voi rikkoa, jos se edistää omaa etua, mikä se sitten onkaan.

Henkisen kasvun portailla pääsee ylöspäin kun on ensin ymmärtänyt ja hyväksynyt edellä kuvatun hierarkisen ohjeistuksen toimintamalliksi itselleen. Yhteiskunnan tulisi pitää huolta, että mahdollisimman moni sen tekee.