Hit-and-run

Joku on ehkä saattanut panna merkille, että viime aikoina on tullut aika usein vastaan uutisia, joissa joku autoilija on törmäillyt jalankulkijoihin tai pyöräilijöihin ja livistänyt paikalta uhrinsa kohtalosta piittaamatta. Kännissä kolaroinnin jälkeen kuskit katoavat jäljettömiin, ainakin siksi aikaa kun promillet on hävinneet. Vastuun pakoilu on sen verran yleistä, että vakuutusyhtiötkin tarjoavat lisävakuutusta parkkipaikalla rutattujen autojen peltikorjauksiin. Tekijää kun ei koskaan löydy.

Virheitä teemme kaikki. Jotkut ottavat vastuun niistä, jotkut eivät. Myös suhtautuminen virheiden tekijöihin vaihtelee. Jotkut saavat välittömän tuomion ja joidenkin virheet annetaan helpommin anteeksi. Jälkimmäisistä yksi esimerkki on lääkärit.

Lääkärit tekevät hoitovirheitä. Väärä diagnoosi ja sen johdosta napsittujen turhien lääkkeiden sivuvaikutukset tuottavat ikäviä kokemuksia potilaalle. Vielä pahempi tilanne syntyy, jos lääkäri ei satu huomaamaan selviäkin taudin oireita tutkimuksissa ja potilas sairastuu vakavasti. Miten mahtaa lääkäri tai hoitohenkilökunta kantaa vastuunsa näissä?

Vastuu jää potilaalle. Järjestelmä on rakennettu niin, että potilas voi vain tehdä muistutuksen, kantelun tai potilasvahinkoilmoituksen. Niitä varten potilaan kontolle jää kerätä aineistoa valituksensa tueksi. Se tarkoittaa lausuntoja ja muita kirjauksia potilaskertomuksissa. Ei olekaan ihan helppo nakki.

Oikeuksiaan hakeva potilas törmää moninkertaiseen viestintämuuriin. Hoitovirheitä ei tietenkään kirjata mihinkään. Lausuntoja saa vain, jos lääkäri näkee, että hänellä on sen antamiseen velvollisuus. Tietojen kerääminen ja valitusten käsittely kestää sen verran, että potilas saattaa olla jo haudan partaalla ennen kuin saa vastauksia.

Potilaan on myös turha odottaa myötätuntoa oikeuksiensa peräänkuuluttamiseen. Kuka kehtaa väittää lääkäreitä pahantekijöiksi kun he pelastavat ihmishenkiä? Samalla logiikalla suojatiellä toisen ihmisen yliajajaakin voisi pitää laupiaana samarialaisena, jos sattuu olemaan pappi.

Tämä asenne on hyvin vaarallinen. On oikein antaa lääkärille tunnustusta hyvinvoinnin edistämisestä ja elämän pelastamisesta. Se ei kuitenkaan saisi kumota lääkärin vastuuta tekemästään virheestä. Siitä pitääkin lääkärin tuntea syyllisyyttä ja kantaa sen mukainen vastuu. Kaikki me teemme virheitä. Kyky käsitellä syyllisyyttä on inhimillisen kehityksen tulos ihan riippumatta siitä mihin asemaan on yhteiskunnassa päässyt.

Valitettavsti yksilökeskeinen kulttuurimme on johtanut siihen, että syyllisyys näyttää olevan katoamassa samaa vauhtia kun ihmisen aiheuttamat viheliäiset ongelmat sen kuin kasvavat.