Hyvän ja pahan ikuinen arvoitus
Maailmalla suosittu hollantilainen historioitsija Rutger Bregman kirjoittaa hyvän historiasta uudessa kirjassaan Hyvän historia. Kirjan kantavana teemana on pohdintaa siitä onko ihminen pohjimmiltaan hyvä vai paha. Bregmanin mukaan suosituin tulkinta nykypäivänä on se, että ihminen on paha ja on vain kuorrutettu sivistyksellä, joka peittää pahan alleen kunnes kuori murtuu ja paha pääsee valloilleen.
Bregman käyttää suurimman osan kirjastaan tuon väitteen kumoamiseen ja todistaa lukuisilla tarinoilla virheellisistä tutkimuksista, joilla ihmisen luontaista pahuutta on perusteltu. Vastapainoksi kun löytyy myös tarinoita, jotka kertovat ihmisen pohjimmaisesta hyvyydestä. Se vain on kuorrutettu narratiivillä ihmisestä ahneena, itsekkäänä ja omaa mielihyvää hamuavana homo economicuksena.
Tämänkaltaisia tietokirjoja vaivaa useimpia sama tauti. Ensin määritellään joku ongelmallinen ilmiö. Sitten kirjan 500 sivusta käytetään 480 kuvaamaan ilmiötä käännellen ja väännellen sitä eri näkökulmiin. Lukija odottaa 480 sivua kärsivällisesti ongelmaan jotain ratkaisua ja sitten kirjan lopussa hänelle tuodaan 10 kohdan lista siitä, mitä lukijan itsensä tulisi tehdä, jotta ongelma poistuu. Näin myös Bregman.
Se, mikä näistä yleensä puuttuu, on kuvaus siitä, mistä tuo ilmiö johtuu. Kas kun siitä voisi päätellä, mitä asialle voisi tehdä. Hyvän/pahan-arvoitustakin on mietitty jo vuosituhansia läntisen maailman viisaiden parissa. Olisi Bregman voinut vaikka kurkistaa, mitä asiasta on oltu mieltä vähän idempänä.
Buddhahan oli sitä mieltä, että ihminen ei ole hyvä tai paha. Ihmisen kärsimys johtuu pikemminkin siitä, että hän on taitamaton (unskillful). Ihmisen mielen myrkkyinä ovat viha (aversion) ja taipumus takertua mielihyvään (desire) ja nämä johtuvat Buddhan mukaan tietämättömyydestä (ignorance). Tuon jälkimmäisen voisi ymmärtää paremmin tietoisena tyhmyytenä tai henkisenä laiskuutena. Voi sitä sanoa ihan typeryydeksikin.
Typeryyttä vastaan Buddhalla oli yksi lääke. Se on itsensä kehittäminen itsen ja maailman ymmärtämiseen, jotta voisi toimia taitavammin ja vähentää omaa ja muiden kärsimystä. Buddhakin tarjoa listan toimista, joita ihmisen tulisi suorittaa. Siinä on vain kahdeksan kohtaa.
Kun länsimaiset ihmiset nyt pohtivat hyvän ja pahan arvoitusta tuloksetta arvorelativisminsa suossa, voisi olla aika vilkaista Buddhan ajatusta oikeasta ja väärästä. Kaikki mikä vähentää omaa ja muiden kärsimystä on oikein. Se kun on keino myös välttää kokemasta syyllisyyttä. Ongelmana taitaakin olla se, että tänä päivänä kenenkään ei tarvitse kokea syyllisyyttä mistään muutenkaan. Edes siitä, että aiheuttaa muille kärsimystä.