Hyvän mielen sanoma
Nastakeskustelun aika on taas. Kelle kelpaa hiljaiset, kuka mielummin ajaa niin lujaa kuin pääsee. Sillä siitähän tässä on pohjimmiltaan kysymys. Nastarenkaat kun antavat luvan ajaa maksimaalista vauhtia, ettei tarvitse jäädä toisten jalkoihin. Tarkkana pitää olla tietty koko ajan, ettei näin käy. Hiljaisiin renkaisiin tyytyväisillä taas on rauha maassa ja hyvä mieli.
Niin tai näin - sitä vauhtia aletaan taas rajoittamaan, kun talvi on tulollaan. Ja ilman mitään ideologista väriä tunnustamattakin hyötynä jokainen saa sen, että omat rahat riittävät vähän paremmin, kun kulutus vähenee. Eikä noita hiilipäästöjäkään tupruta samalla lailla ilmaan kuin kaahatessa kovempaa. Siinä mielessä hyvä juttu, kun ne hiilinielutkin tuppaavat menemään kiinni talveksi. Tosin vähenisi se rahan meno ja saasteet samalla lailla kesälläkin, jos ajelisi hiljempaa. Ja tulisi hyvä mieli läpi koko vuoden.
Niitä päästöjä päästelevätkin enemmän ne, joilla on siihen varaa, sanoo tuore tutkimus. Tosin ei siihen nyt mitään tutkimusta olisi tarvittu. Selviöhän se.
Toinen yllätyksetön tulos oli tässä se, että kilometrit ratkaisee. Ei se mersu paljoa saastuta parkkipaikalla, vaikka iloa omistajalleen siellä muiden katseiden alla tuottaakin.
Aina sanotaan, että saastuttajan pitää maksaa. Sillä tarkoitetaan tässä sitä, että eniten ajavat maksavat myös eniten. No, näinhän se menee nytkin. Hyvätuloiset ajavat eniten, saastuttavat eniten ja maksavat eniten. Big deal?
Jos niitä kilometrejä halutaan vähentää, pitäisi siitä tehdä kiusallisempaa. Ainakin, jos kyseessä on homo economicus. Tälle ihmislajille pitäisikin säätää progressiivinen kilometrivero. Mitä enemmän kilometrejä, sitä enemmän suhteessa siitä pitäisi maksaa. Josko kilometrit vähenisivät sitten? Meille muille riittää se, että tulee hyvä mieli.