Hyve: tavoite vai keino?

Näinä aikoina törmää usein käsitteeseen hyvesignalointi (tai moraaliposeeraus). Sen alkuperäinen tarkoitus on väheksyä ihmisiä, jotka näyttävät esiintyvän hyveellisinä. Hyvesignalointi on tässä merkityksessä tekopyhyyttä.

Ajatuksen takana lienee yltiöindividualismista ja arvorelativismista periytyvä moraalikato. Kilpailullinen homo economicus vertaa itseään muihin monella tapaa ja moraalinen käyttäytyminen on yksi näistä. Jos joku kokee oman moraalisen tasonsa alemmaksi kuin jollain toisella, se aiheuttaa kateutta ja sitä vastaan pitää puolustautua. Mikäs sen parempi tapa olisi kuin vetää matto toisen alta pois?

Hyveellisyyden todellinen luonne paljastuu kysymällä: onko hyveellinen käytös tavoite vai keino?

Otetaan esimerkiksi vaikka buddhalaisuus. Sen harjoittajan tavoitteena on vapautus kärsimyksestä ja keinoina hyveellinen elämä ja meditoinnin kautta saavutettu oivallus mielen todellisesta luonteesta. Tavoite on siis hyvinkin itsekeskeinen, vaikka sen saavuttaminen tarkoittaakin hyveiden harjoittamista ja altruistista elämäntapaa. Aidosti buddhalaista ei voi siksi syyttää hyvesignaloijaksi. Hän ei pyri signaloimaan yhtään mitään.

Otetaanpa toinen esimerkki.

Jos joku haluaa rikastua, hänen kannattaa perustaa firma, jonka menestyksen myötä firma saattaa palkata useampia työntekijöitä, jotka saavat näin elantonsa. Rikastumista tavoittelevan keinona on siis tarjota työtä muille, vaikka se ei alkuperäinen tavoite (rikastuminen) ollutkaan. Hyvesignaloinnista eikä tässä tapauksessa edes altruismista näy merkkiäkään.

Rikastua voi enemmän myös siten, että riistää työntekijöiltä työpanosta heidän olosuhteitaan heikentämällä. Kovin hyveellisestä toiminnasta ei silloin voi puhua missään mielessä. Jos firman omistaja silti esiintyy hyväntekijänä, kyseessä voisi olla sitten se hyvesignalointi.

Samaa voisi sanoa hallituksesta, joka heikentämällä työttömien oikeuksia ja sosiaaliturvaa väittää niiden parantavan työttömien asemaa kannustimina työllistyä. Tai suosimalla rikkaiden veronalennuksia väittää sen tuovan lisää työpaikkoja kun rikkaudet valuvat dynaamisten vaikutusten avulla alaspäin taloudellisessa hierarkiassa.

Hyvesignalointia tarkastelevan kannattaakin aina kiinnittää huomiota siihen onko hyveellisessä esiintymisessä kysymys tavoitteesta vai keinosta. Vastauksen rehellisyys kertoo paljon vastaajan moraalin tilasta. Jos toimien lopputulos oli kehno, kysymys saattoikin olla juuri tavoitteista.