Identiteetit hukassa?

Länsimaisen tieteellisen tutkimuksen idea on oikeastaan aika yksinkertainen. Valitaan ensin joku viitekehys. Sitten tehdään hypoteesi jostain asiasta, jonka tiedetään melko varmasti osuvan oikeaan valitussa viitekehyksessä. Kerätään dataa ja lasketaan tulokset. Lopuksi pohditaan, miten meni. Tutkijalta vaaditaan koulutusta ymmärtämään viitekehyksen lainalaisuudet ja metodologia datan keräilyyn ja laskentaan. Sitten vähän oikeaa artikulointia tieteenalan käsitteiden ja sanaston mukaan ja valmista tuli.

Kaiken a ja o tutkimuksessa on viitekehyksen valinta. Tulokset voivat poiketa paljonkin, jos tutkittavaa kohdetta tarkastellaan eri näkökulmista. Oikeastaan kysymys onkin juuri viitekehyksen valinnasta. Loput on pelkkää kauraa.

Yhdestä tällaisesta tutkimuksesta kerrottiin Hesarissa eilen (maksumuurin takana). Tutkimuksessa etsittiin vastausta isoon kysymykseen: "kuka sinä olet". Aiheena oli nuorten identiteetti ja miten se on tänä päivänä aika monella kadoksissa. "Suomessa identiteettinsä kanssa hukassa olevien nuorten osuus on peräti 40 prosenttia..."

Tutkimuksen viitekehyksenä oli länsimainen valtavirran psykologia, jossa identiteetti määritellään suunnilleen näin (Wikipedia):

"Identiteetti on vahva ja kypsä silloin, kun ihminen tuntee pystyvänsä toteuttamaan itseään ja elää sopusoinnussa itsensä, valintojensa ja arvojensa kanssa kaikilla elämän alueilla. Jos identiteetti on kunnossa, ihminen kestää luhistumatta kriisejä, kuten avioeroa ja työttömyyttä. Vahva identiteetti kasvattaa myös joustavuutta, muutosten sietoa ja menestystä työelämässä."

Identiteetti nähdään silloin positiivisen minäkuvan merkkinä ja sellaisen saavuttaminen on tavoiteltavaa. Jos identiteetti ei ole vahva, ihminen saattaa olla kadoksissa itsensä ja elämänsä kanssa ja on vaarassa luhistua.

Identiteetin voi hankkia monella tavalla. Helppo tapa on ostaa se. Ihminen voi hankkia identiteetin ostamalla itselleen monenlaisia tavaroita ja härpäkkeitä: olen sitä mitä omistan.

Toinen tapa hankkia identiteetti on etsiytyä ryhmään, jossa valitsee voimakas ryhmäidentiteetti. Tällainen voi olla vaikkapa kansallismielinen ja muukalaisvihamielinen joukko ihmisiä, jotka ilmaisevat omaa identiteettiään sosiaalisen median keskusteluryhmissä.

Yksi vahva identiteetin muoto on esimerkiksi audi-identiteetti. Jostain syystä viime aikoina on aika usein uutisoitu tapauksista, joissa joku on joutunut autoilijan yliajamaksi ja autoilija on kaasutellut pysähtymättä eteenpäin. Liekö sitten identiteetti muutoin joutuisi vaaraan?

Jos identiteettiä - ja kysymystä kuka minä olen - katsoo esimerkiksi buddhalaisen psykologian vinkkelistä, tulokset voivat olla täysin poikkeavia. Buddhalaisen ajattelun mukaan kun identiteetti on ihmisen kärsimyksen syy. Se on harha pysyvästä ja muuttumattomasta olennosta, jota kutsumme itseksi. Kärsimys syntyy kun takerrumme kiinni tuohon harhaan, koska muutos on jatkuvaa tässä elämismaailmassamme.

Edellä mainitun tutkimuksen tekijäkin on saanut häivähdyksen tästä kun hän sanoo "...jos on liian yksin etsiskelyn kanssa eikä löydä identiteettiään, siitä syntyy helposti pahoinvointia." Identiteettien jatkuva shoppailu on kärsimyksen lähde, sanoisi Buddha.

Yhtä mieltä ollaan siitä, että identiteetti on turvattomuuden hallinnan väline. Eri mieltä taas siitä, miten turvallisuudesta voisi tehdä pysyvää. Kun länsimaisen ajattelun mukaan se onnistuu parhaiten hankkimalla vahva identiteetti ja siitä pidetään sitten kiinni kynsin ja hampain, niin buddhalaisen ajattelun mukaan kaikista identiteeteistä pitäisi päästää irti, jolloin mieli saa pysyvän rauhan.

Molemmat siis toimivat turvattomuuden torjunnassa. Länsimainen ajattelu vain on johtanut monenlaisiin ikäviin kärsimyksiin kuten ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden hupeneminen ja luonnonvarojen ylikäyttö. Ehkäpä nuoret ovatkin siksi alkaneet oireilemaan nykyisin enemmän kun identiteettejä ei vain enää oikein tahdo löytyä, jos sitä pätäkkää ei ole siunaantunut itselle niin kuin toisille, jotka siitä performoivat sosiaalisen median kuvakavalkaadein.