Ihmiskäsitys mainittu

Tässä blogissa uumoiltiin aikaisemmin, että nyt käydyistä vaaleista olisi pitänyt tulla ihmiskuvavaalit. Olisi todella pitänyt, koska potentiaalinen pääministeriehdokas sanoo, että toiseksi suurin puolue ei mahdu samaan hallitukseen, koska puoluejohtajien ihmiskäsitykset ovat erilaiset ja toinen vastaa, että eivät ne ole.

Jos julkisuudessa ollaan näin eri mieltä siitä mitä kumpikin ymmärtää ihmiskäsityksellä ja se on este poliittisen vallan käytölle, niin on se kumma, että edes toimittajat eivät revi irti tätä eroa, jotta äänestäjät tietäisivät ketä oikeasti äänestivät.

Vaalien jälkeen kyllä analysoidaan poliittisia jakolinjoja ja todetaan, että perinteiset oikeisto/vasemmisto ja duunarit/porvarit/farmarit ei enää päde, mutta uusien jakolinjojen määrittely sakkaa kun arvoja niiden takana ei pureta. Liberaali/konservatiivi-jakolinja kertoo enemmän arvoista, mutta sekään ei riitä, koska selkeämpiäkin ulottuvuuksia on.

Kaikki arvot kuitenkin pohjautuvat ihmiskuvaan ja siksi olisi hyödyllistä purkaa ne siihen ytimeen, josta ihmiskäsitys muodostuu. Purkamiseen löytyisi varmasti riittävän viisaita ihmisiä, jos haluja olisi, mutta tässä vähän alkua malliksi.

Jakolinjat syntyvät näennäisesti tietyn poliittisen idean ympärille, mutta merkittävämpi on juuri ihmiskäsitys sen takana.

1. Talouspolitiikka

Talousajatteluun perustuvassa ihmiskäsityksessä ihmisen arvo määräytyy taloudellisen vaurauden ja sosiaalisen menestyksen mukaan. Jokainen on oman onnensa seppä ja siksi huonommin menestyminen nähdään omana syynä, koska silloin omankin menestyksen täytyy olla vain itsestä kiinni. Olosuhteiden vaikutusta ei voida myöntää, koska silloin oma menestyminen saattaisi johtua niistä. Yksilönvapauden merkitys ajaa siksi myös kollektiivisen vastuun (lue: sääntely) yli.

Toisella puolella jokainen ihminen nähdään samanarvoisen osana yhteisöä riippumatta taloudellisesta ja sosiaalisesta asemasta. Ihmisen arvo on jakamaton eli sitä ei voida pilkkoa osiin, joiden arvoa voisi mitata ja vertailla keskenään. Kollektiivinen vastuu ajaa yksilönvapauden yli silloin kun jakamaton ihmisarvo on uhattuna.

2. Maahanmuuttopolitiikka

Maahanmuuttovastaisuuden taustalla on ihmiskäsitys, jonka mukaan ihmisen arvo määräytyy syntyperän, ihonvärin ja uskonnon mukaan. Ihmisarvo ei ole jakamaton, vaan syntyperä antaa vahvemman oikeuden eliminoida alempiarvoiset. Tässä ihmiskäsityksessä on merkittävää se, että ihmisten jakaminen eriarvoisiin ryhmiin ei jää vain maahanmuuttovastaisuuteen. Jos ongelma olisi toiveiden mukaan hoidettu pois, niin silloin väärän väriset ja väärää uskontoa harjoittavat korvaisi joku toinen ryhmä, joka pitää tuhota.

Toisella puolella jokainen ihminen nähdään samanarvoisena osana yhteisöä riippumatta syntyperästä, ihonväristä, uskonnosta tai mistään muustakaan syystä. Ihmisen arvo on jakamaton eli sitä ei voida pilkkoa osiin, joiden arvoa voisi sitten mittailla ja vertailla keskenään.

3. Ilmastopolitiikka

Ilmastonmuutoksen torjuntaan suhtautumisessa ihmisiä jakaa suhde ihmisen ja luonnon välillä. Linjan toisella puolella luonto nähdään välineellisenä ja sillä ei ole itseisarvoa. Luonnonvarojen maksimaalinen hyödyntäminen ajaa siksi yli luonnon itseisarvon jakamattomana.

Toisella puolella jokainen ihminen nähdään osana luontoa ja suhde on siksi riippumaton luonnonvarojen omistuksen antamasta asemasta. Luonnon arvo on jakamaton eli sitä ei voida pilkkoa osiin, joiden arvoa voisi mitata ja vertailla keskenään. Ja juuri osana luontoa ihminen voi hyödyntää sitä kestävällä tavalla.

Nämä kolme muodostavat keskeisimmät jakolinjat ihmiskäsityksille tänä päivänä ja olisi syytä vaatia, että poliitikot ilmaisisivat, mikä on heidän ihmiskuvansa, koska sen pohjalta olisi helpompi ymmärtää niitä poliittisia ratkaisuja, joita he tekevät. Ihmiskäsitykset pitäisi olla näkyviä kaikessa julkisessa keskustelussa ja toimittajien vastuulla olisi pitää huolta, että näin käy. Nyt sen peittää alleen poliittinen retoriikka, joka pyörittää toimittajia kuin pässiä naurussa.

Mainittakoon vielä, että eduskunnassa ihmiskäsityksistä syntyvät jakolinjat ovat myös puolueiden sisällä. Siksi olisi hyvä tietää kunkin kansanedustajan oma ihmiskäsitys, jotta paikat voisi jakaa myös sen mukaan. Se kertoisi paljon enemmän politiikan tulevasta suunnasta.