Ilmastotekojen moraalinen painolasti

Ilmastokeskustelu sai uusia kierroksia kun IPCC:n raportti maankäyttösektorin vaikutuksista julkaistiin. Maan ykköslehden Hesarin pääkirjoituksessa avattiin ongelmakenttää ja varottiin sysäämästä ratkaisua yksilön harteille. Yhtenä perusteluna tämä:

"Toinen ongelma liittyy siihen, jos valintoihin liitetään samalla voimakas moraalinen painolasti. Se tekee yhteisten tavoitteiden saavuttamisesta ihmisten välistä arvostus- ja arvostelukilpailua, joka hyvin nopeasti johtaa luokitteluun ja vastakkainasetteluun. On mahdollista, että osa tyytymättömyydestä aktiivisia ilmastotoimia vastaan kumpuaa tunteesta, että ihmiset jaetaan samalla hyviin ja pahoihin."

No voihan herran pieksut! Näinkö moraali mitätöidään ihmistä ohjaavana tekijänä? Eikö hyvän tekeminen enää olekaan sallittua, koska joku pahoittaa siitä mielensä? Siis, jos joku haluaa vähentää itse vapaaehtoisesti omaa kulutustaan ja muuttaa elintapojaan vähäpäästöiseen suuntaan, niin sitäkö pidetään ihmisiä hyviin ja pahoihin jakavana tekijänä?

Käykö siis niin, että hyvä teko aiheuttaa jossain toisessa ihmisessä jonkinlaista häpeää, jos itse ei joko halua tai pysty vastaavaan? Tällä tavalla annetaan vallan välineet näille heikosta itsetunnosta kärsiville ihmisille ja he kyllä kiittävät kauniisti. Eikö päätoimittajalle tullut mieleen, että joku oikeasti haluaa ottaa vastuuta yksilönä ja kantaa oman kortensa kekoon riippumatta siitä, minkä suuruisia vaikutuksia sillä on? Ihan vain siksi, että tulee hyvä mieli ja toivoo, että se leviää muihinkin ilman, että tulee tunne moraaliposeerauksesta.

Sitten päätoimittaja paljastaa varsinaisen ongelman:

"Pykälät kertovat rajat, joita ei pidä ylittää. Näiden rajojen sisällä verot, tuet ja muut taloudelliset ohjauskeinot muokkaavat hinnoista sellaisia, että normaalilla tavalla toimiva kuluttaja voi miettiä myös henkilökohtaisia mieltymyksiään."

Toisin sanoen on oikein, että yksilö tekee kulutusvalintojaan rahallisten kustannusten mukaan, mutta ei siksi, että pitää tekoaan hyvänä. Rahalla kun ei ole moraalia. Raha syrjäyttää moraalin, ymmärryksen siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Tätä ajattelua kannattavat eivät ymmärrä, että näitä viheliäisiä ongelmia ei rátkaista talousajatteluun pohjautuen, koska se on itse syy ongelmiin. Tästä ajattelusta pitää ensin luopua. Vasta sen jälkeen nähdään ratkaisut.

Taloudellisten ohjauskeinojen käyttö on normi niin kuin toimittaja uskottelee. Uskotaan, että ihmiset tekevät rationaalisia valintoja arvottamalla asioita rahallisen arvon mukaan. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että varakkaammilla on helpompi käyttää rahaa haitalliseen toimintaan. Siitä syntyy kumma kyllä kuitenkin moraaliongelma ja sitä yritetään sitten kompensoida vähemmän varakkaille suunnattuina tulonsiirtoina. On siis väärin, että joku ei voi kuluttaa yhtä paljon kuin toiset. Ei se, että kulutus olisi haitallista.

Mietitäänpäs nyt, että jollekin haitalliselle asialle lätkäistään haittavero, jotta se ohjaisi ihmisiä vähemmän haitalliseen toimintaan. Lentovero tai lihavero vaikka. Poliitikkojen pitää nyt tarkkaan miettiä miten suuri tuo vero on.

Ajatellaan kolmea tuloluokkaa: varakkaat, keskituloiset ja vähävaraiset. Jälkimmäiset eivät todennäköisesti pysty muutenkaan käyttämään varojaan vaikkapa lentelemällä lomamatkoille tai syömällä mureita pihvejä ja varakkaat pystyvät joka tapauksessa, veron kanssa tai ilman.

Haittaveron suuruus halutaan siten varmaankin määritellä sellaiseksi, että keskituloiset miettivät kannattaako maksaa vai ei. Jos vero menee yli sietokynnyksen, keskiluokka lähtee kaduille keltaliivit päällä. Jos ei, kulutusjuhlat jatkuu.

Vähävaraisille vero taas halutaan kompensoida oikeudenmukaisuuden takia tulonsiirroilla, joten heidän nettotulonsa nousevat ja he pystyvät käyttämään paremmin varojaan kuluttamiseen. Lopputulos on siis se, että haitallinen toiminta saa jatkua tai jopa lisääntyä. Kunhan vain saastuttaja maksaa.

Miksi ei näissä kilpailun muutenkin läpitunkemissa länsimaissa yhteiskunnissa voisi ajatella, että kilpaillaan siitä kenen hiilijalanjälki on pienin? Siksi varmaan, että suunta on väärä. Ihmiset on totutettu siihen, että kilpailussa tavoitellaan aina enemmän ja suurempaa, sitä kuka on nopein ja vahvin savannilla. Jos kilpailuun tuodaan sitten 'moraalinen painolasti', se johtaa muka vastakkainasetteluun ja eripuraan. Voittaja on siten oikeutetusti hyvä vain, jos kukistaa vastustajan voimalla ja nopeudella (tai symbolisella varallisuudella). Kilpailu siitä, mitkä teot olisivat maapallon kantokyvyn kannalta suotuisia, ei ole kai sitten toivottavaa, koska se johtaisi haitallisiin moraaliongelmiin. Näyttää siltä, että ihminen ei ole vieläkään kypsynyt ylittämään omaa biologiaansa ja siitä saa kärsiä koko planeetta.