Ilmastotrollit ilmestyivät koloistaan

Ilmastonmuutos puhuttaa ja media tulvii aiheesta. Se on saanut myös trollit liikkeelle päätellen yhdenmukaisista kommenteista nettilehtien kommenttipalstoilla. Lieko sitten vain yksittäisiä samoin ajattelevia someaktiiveja vai ihan oikeita ammattitrolleja? Sama se. Yhteistä näille on kuitenkin kolme eri teemaa lähes yhdestä suusta kukin: kieltäminen, ne-pahikset-ensin ja väestöräjähdys.

Ensimmäinen porukka kieltää ilmastonmuutoksen hölynpölynä. Kieltäminen luokitellaan psykologiassa defenssinä - eli minän puolustuskeinona - kypsymättömiin eli tarvetta olisi ohjata henkilö psykoterapiaan selvittämään ahdistuksen siedon kestämättömyyden syitä.

Toinen ryhmä haluaisi siirtää ongelman hoidon Intiaan, Kiinaan tai muihin väestörikkaisiin kehittyviin maihin. Tälle ryhmälle on tyypillistä vastuunpakoilu. He ovat siis pelkureita. Taustalla on yltiöindividualismi, jonka mukaan yksilö vastaa jänistäen vain omista tekosistaan. Kollektiivinen vastuu on kirosana. Vaikka kehittyvien maiden osuus onkin merkittävä, niin niiden synnit on aikaansaanut länsimaisen kulttuurin ja teknologian menestystarina tuontitavarana. Jokainen meistä ylikulutuksen hiljaisena hyväksyjänä on tähän syyllinen, mutta trollimme ei tätä tietenkään myönnä.

Kolmas trollauslaji selittää syyksi ilmastonmuutokseen väestöräjähdyksen, tyypillisesti Afrikassa. Heille on syntynyt sellainen mielikuva todennäköisesti pakolais- ja maahanmuuttokriisien johdosta ja tällä tavalla saadaan huitaistua kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Trollin pitäisi nyt miettiä kovasti sellaista tilannetta, jossa hänen itsensä pitäisi matkustaa Afrikkaan ja ihan oikeasti osoittaa sormella sitä paikallista ihmistä, jolta hän kieltäisi lapsenteon. Harjoitukseksi hän voisi aloittaa jostain kantasuomalaisesta - jo siksi, että yhden sellaisen lapsen hiilijalanjälki tulee olemaan moninkertainen afrikkalaiseen lapseen nähden.