Ilonpilaajat keskuudessamme

Kas tässä oivallinen näkemys siitä, miten jokainen voi kantaa yksilönvastuunsa ekologisemmasta elämästä. Tärkeintä ei ole tavoitteet vaan suunta, kuten tässäkin blogissa on asia usein ilmaistu.

"Perusajatus on, että keskittyy vain yhteen ja mahdollisimman konkreettiseen elämäntapamuutokseen kerrallaan. Omien elämäntapojen ekologisuuden lähtötasolla ei ole väliä. Jokainen aloittaa jostain, ja tärkeintä on suunta."

Ei siis anneta liikaa arvoa omien tekojen vaikutuksille, vaan tehdään tekoja, joilla on hyvä tarkoitus. Jokaisesta pienestäkin teosta voi silloin nauttia ja se tuottaa iloa. Se ilo ei ole keneltäkään pois.

Toisenlaisia ajatuksia voi kyllä syntyä, jos sattuu lukemaan jutun kommentteja.

Vaikka toimittaja kertoo omasta ekologisesta arjestaan, niin tietenkin joku alkaa perustelemaan miksi ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on potaskaa. Joku toinen sitten suoltaa taas samat tarinat siitä kuinka yhden ihmisen vaikutus on hyttysen kakka. Ja tietysti jonkun tehtävänä on ampua alas ajatus siitä, että ekologinen arki voisi tuottaa iloa. Se kun on hyvesignalointia eli tekopyhää teeskentelyä.

Miksi ihmeessä joku ei saisi tehdä jotain, joka tuottaa iloa? Ja varsinkin kun sen tarkoitus on tuottaa hyvää muillekin? Kateellisuuden ja katkeruuden määrän täytyy olla suunnaton.

Kuvittele itsesi kuumana kesäpäivänä ja mielesi tekee Vanhan ajan vanilja -jäätelötötteröä. Iloitset kun huomaat, että jätskikiskalla ei ole edes jonoa ja nautit jo ajatuksesta kylmän herkun makeudesta ja rasvaisuudesta kielelläsi. Sitten kun olet juuri aikeessa nuolaista pallon pintaa joku tulee ja tökkäisee pallon nenäsi edestä hiekkaiseen maahan.