Innes-Stubb -gate
Yhden tietoteorian mukaan tieto syntyy, kun johonkin havaintoon liitetään symboli, sana tai joku muu merkki. Hauki on kala. Taivas on sininen. Havainto saa merkityksen, kun siihen liittyy jokin tunne. Ihmisen elämismaailma koostuu tiedon ja merkitysten kudoksesta.
Kaikki havainnot eivät kuitenkaan ole niin konkreettisia kuin hauki ja taivas. Ihmisellä on myös kyky rakentaa itse elämismaailmaansa abstrakteja, käsitteellisiä ajatusrakennelmia.
(Wikipediassa: abstrakti = ei suoranaisesti havaittavissa oleva eikä sellaisenaan todellisuuteen kuuluva)
Käsitteillekin on käytännöllistä antaa nimiä eli liittää niihin joku kielellinen symboli: barokkimusiikki, demokratia, feminismi, vaikka esimerkkeinä. Useita käsitteitä pidetään sosiaalisina konstruktioina. Ne syntyvät vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Käsitteet sanoina mahdollistavat näiden ajatusrakennelmien jakamisen toisten kanssa kielen avulla.
Vuorovaikutuksen tavoitteena on yleensä löytää yhteys toiseen ihmiseen. Kahdella ihmisellä on mahdollisuus ymmärtää toistensa ajatusmaailmaa dialogin kautta, jolloin käsitteet ymmärretään suunnilleen samalla tavalla. Kyky dialogiin toimii sivistyksen yhtenä perustana.
Tai, näinhän sen luulisi tapahtuvan.
Jostain syystä meidän kulttuurissamme on alkanut käymään toisin. Enää ei välttämättä pyritäkään jaettuun ajatusmaailmaan. Se näkyy vaikkapa tavassa tehdä politiikkaa tai julkisessa keskustelussa, joissa molemmissa käsitteiden käyttö on muuttumassa radikaalisti.
Tämä näkyy kahdellakin eri tavalla.
1. Käsitteiden symbolinen vaihto
Poliittisessa retoriikassa käsitteiden muuntaminen edistämään omia tarkoitusperiä on yleistynyt. Budjettileikkauksista tulee säästöjä, sopeutuksia tai uudistuksia. Esimerkkejä ilmiöstä löytyy pilvin pimein.
2. Käsitteiden tulkinta
Julkisen keskustelun tekee hyödyttömäksi myös se, että käsitteitä tulkitaan eri tavoilla, eikä tarkoituskaan ole löytää jaettua ymmärrystä niistä. Tähän voi olla eri syitä, mutta näyttää siltä, että tällä aika usein halutaan viedä keskustelu pois itse aiheesta, koska se olisi joko kiusallista tai liikaa itseään paljastavaa. Kysymys on silloin vallankäytöstä.
Tyypillisiä tällaisia keskusteluissa esiin nousevia käsitteitä ovat esimerkiksi rasismi ja feminismi.
Nämä käsitteet on kyllä määritelty varsin tarkoin yleisesti hyväksytyissä ja luotetuissa lähteissä. Miksi silti näiden käsitteiden tulkintaa halutaan muuttaa tai tehdä siitä epäselvää?
No - selvää on se, että rasismin kannattaminen ei ole yleisesti hyväksyttyä meillä, jolloin niitä tukevia kannanottoja ei ole sopivaa esittää suoraan. Silloin rasismin kannattajan taktiikkana on ensin hämärtää itse käsitteen merkitys, jolloin kannanottoja voi esittää ilman, että ne näyttäisivät liittyvän suoraan käsitteeseen.
~
Tuore tapaus oli äskettäin, kun presidentin puoliso oli sanonut haastattelussa, että kannattaa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, mutta ei ole feministi. Tähän tartuttiin, koska feminismi (sen yleisesti ymmärretyssä merkityksessä) liittyy suoraan tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen.
Jos siis kannattaa feministisiä tavoitteita, miksi ei voi tunnustaa olevansa feministi!?
Somemylly alkoi sitten jauhamaan kysymystä ja feminismille löytyikin täysin uusia merkityksiä: tulkintoja tunnelatauksineen. Sitä pidetään miesvihana, naisten ylivaltaan pyrkimisenä ja naisten ja vähemmistöjen etuoikeuksien tavoitteluna.
Kun kommentoija haluaa hämärtää käsitteen feminismi yleisesti hyväksyttyä merkitystä, hän itse asiassa kertoo, että ei kannata tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, vaikka kuinka yrittäisi sitä meille vakuuttaa: kannatan yhdenvertaisuutta, mutta… (en ole rasisti, mutta...)
Keskustelutapa, jossa käsite (esimerkiksi feminismi) demonisoidaan, on yleistynyt, ja siksi käsitteen itseensä liittäminen saattaa stigmatisoida henkilöä hänen omissa ajatuksissaan. Näin ajatteli varmaan myös Suzanne Innes-Stubb, joka varmuuden vuoksi irtaantui omasta feminismistään, ja samalla antoi tukensa tälle keskustelukulttuurille rohkeuden puutteessa.