Irtisanomisista hyvinvointia ja tuottavuutta

Viimeisten ainakin kymmenen vuoden aikana työelämään on yritetty syöttää tuontitavarana melkoinen määrä uusia trendikkäitä ideoita, joilla pyritään lisäämään työhyvinvointia ja tuottavuutta. Nämä kietoutuvat positiivisuusbuumin aikaansaannoksiin: työn imu, sisäinen motivaatio, mindfulness, ratkaisukeskeisyys, you name it. Eduskunnan tulevaisuusvaliokuntakin on teettänyt vuonna 2014 veronmaksajien rahoilla selonteon "Sisäinen motivaatio: Tulevaisuuden työssä tuottavuus ja innostus kohtaavat", jota jaetaan oppimateriaalina sosiaalialan koulutuksessa. Työntekijöitä laitetaan tyky-päiville ja konsultit lamppaavat puhumassa ilonsanomaa siitä, miten jokainen löytää sisäisen sankarinsa kun vain yrittää.

Nyt tämä kaikki näyttää olevan tarpeetonta kun yrityksiin vaivihkaa pesiytynyt heikompi aines onkin työhyvinvoinnin ja tuottavuuden esteenä. Helpompaa olisi siis päästä siitä eroon mahdollisimman helposti ja sen jälkeen paremman aineksen sisäinen motivaatio ja flow pääsee kukoistamaan.

On todettu, että positiivisuuteen manipuloinnilla saadaan onnellisuuden pientä lisäystä sellaisissa, joilla jo muutenkin menee hyvin. Huonommin pärjäävillä sen sijaan se lisää ahdistusta entisestään. Näin edistetään ihmisten jakoa A- ja B-luokan kansalaisiin, joka näyttää enemmän ja enemmän olevan joidenkin tavoitteena.