Itikkaa kummempi

Maria Katajavuori on rohkea nainen. Hän ei vain kritisoi ekokatastrofeihin johtavaa elämäntapaamme, vaan hän myös ehdottaa muutosta. Sepä onkin niin rohkea ehdotus, että juuri ja juuri sen uskaltaa lukea. Kannattaa kuitenkin.

Hän sanoo ensin, että elämäntapamme on geeneissä:

"Olemme ensisijaisesti kiinnostuneita omasta selviytymisestämme. Siihen ohjaavat geenit."

Ihminen ei ole tässä mielessä hyttystä kummempi otus. Ihmiselläkin on kai sitten itsekkyysgeeni.

"Samalla tavalla halpalennolle nouseva ihminenkään ei punnitse tekonsa vaikutuksia nenäänsä pidemmälle. Oma kiva lisääntyy, eikä lentämisen kerryttämä ympäristöhaitta siihen vaikuta."

(Kts. edellinen postaus)

Se selviytyminen vaan ei tarkoita enää ihmiselle hengissä pysymistä, vaan taloudellista vaurautta ja sosiaalista menestystä.

"Status horjuu, jos ostaa lomallaan vähäpäästöisen bussikyydin Pieksämäelle eikä lentoa Välimeren aurinkorannoille."

Ihmisellä on kuitenkin hyvin kehittyneet aivot ja kyky käsitellä tietoa ja luoda merkityksiä (toisin kuin itikalla). Sen kun pitäisi johtaa siihen, että tuo itsekkyysgeenikin pysyy kurissa.

Jos ei pysy, niin ei ole ihminen itikkaa kummempi. Se lienee tästä tehtävä johtopäätös:

"Saa maailma vaikka palaa, kunhan minun ei tarvitse persettäni nostaa."