Järkevä vs. aatteellinen

Tässä on kuulkaa yksi maapallon tulevaisuuden kannalta vaarallinen mies: Petteri Taalas, Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri. Tänään haastateltavana YLE:n Ykkösaamussa.

Häntä kuunnellaan tarkkaan - varsinkin Suomessa, onhan suomalainen. Esiintymisvarma, rauhallinen ja asiallinen mies. Ilmekin kertoo, että hän tietää itse mistä puhuu. No, mistä hän puhuu?

Ilmastonmuutoksen torjuntaan pitää suhtautua järkevästi. Kun hän sanoo järkevästi, sitä ei tarvitse sen kummemmin avata. Järkevän vastakohtana hän pitää aatteellista suhtautumista. Kun hän sanoo aatteellinen, sitäkään ei tarvitse avata. Eikä haastattelija edes yritä. Pääsihteerillä kun on auktoriteetin valta.

Käsitteiden avaaminen jää siis niille, jotka eivät tuota valtaa tunnusta. Pääsihteerilläkin on oikeus omiin näkemyksiinsä. Voisi silti perustella ne.

Järkevä tarkoittaa sitä, että minkään ei tarvitse muuttua, kunhan päästöt saadaan pienemmäksi: business as usual. Kasvu saa jatkua.

Aatteellinen tarkoittaa sitä, että joku haluaa sen muuttuvan mistä päästöt johtuvat eli elämäntapamme ja sen mahdollistava talouskasvu.

Tässä on siis rajalinja. Toisella puolella on järkevää, toisella aatteellista. Järki vastaan tunne. Tunne sokaiseen järjen. Se riittäköön perusteluksi.

"Havaitsimme 17% hiidioksipäästöjen pudotuksen huhtikuussa, mutta viiime kuukausina me ollaan palattu hyvin lähelle 2019 tasoa. Eli tää pieni notkahdus ei tule olemaan tän ongelman ratkaisu."

Pieni notkahdus? Joku on ehkä huomannut, että talouskasvukin notkahti samalla. Joku fiksumpi osaa nähdä sen toisinkin päin: päästöt notkahti, koska talouskasvu notkahti. Mikä sitten on järkevää ja mikä aatteellista? Kukahan se on sokea?