Jomottaako?

Hesarin hyvinvointiosiossa esitellään nuori nainen, joka vastoin yleisiä odotuksia nauttiikin yksin olosta. Ilmiö esitellään vastakkaisena niin sanotulle fomolle eli fear-of-missing-out -ilmiölle. Vastailmiötä kutsutaan siis nimellä jomo eli joy of...

Ennen vanhaan puhuttiin erakoitumisesta ja sittemmin syrjäytymisestä ikään kuin negatiivisena käyttäytymisenä vastoin yleisiä oletuksia ihmisyydestä, jota dominoi sosiaalisen ja taloudellisen menestyksen konsensus. Käsi kädessä kun kulkevat.

Länsimaista elämäntapaa kuvaakin hyvin juuri taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkietoutuminen. Kumpikaan ei elä ilman toista. Molemmissa tavoite on vielä kasvu. Enemmän taloudellista toimeliaisuutta mahdollistaa enemmän sosiaalista menestymistä. Taloudellinen menestyminen taas vaatii verkostoitumista eli sosiaalisten suhteiden lisäämistä.

Tarkemmin maailman tilaa seuraava on saattanut huomata, että tuo edellä mainittu on ajamassa elämää maapallolla katastrofista toiseen. Konkurssihan siitä ennen pitkää seuraa, kun oma pääoma on syöty loppuun. Elämäntavan mahdollistaa luonnonvarojen silmitön käyttö ja viis veisaaminen ympäristön tilasta.

Voisiko jomosta olla apua? Jomoiluhan voisi tarkoittaa, että taloudellinen ja sosiaalinen kytkettäisiin irti toisistaan. Kumpaakaan ei kiellettäisi, mutta vuorovaikutuksesta luovuttaisiin. Hmm, ei paha. Ajatusta voisi kehittää.

Onko sitten se, että joku esittää jomoilua hienona uutena omana elämäntapana laaja levikkisessä mediassa tai somessa lukuisille seuraajilleen,  kuinkakin aitoa, jääköön myös pohdittavaksi.