Journalismin vastuu pätkii

Aikaisemmassa postauksessa mainittiin käsite moraalivapaus. Se syntyy kun yksilönvapaus kehittyy ilman sosiaalisia vaatimuksia vastuullisuudesta. Vapaus ja vallan tunne kasvavat käsi kädessä ja ruokkivat toisiaan. Itsekeskeisyys puhkeaa kukkaan ja empatia kuihtuu.

Silloin myös arvojen, mielipiteiden, todenmukaisuuden ja kokemusten rajat hämärtyvät. Ajatellaan, että kaikilla tulee olla oikeus omiin mielipiteisiinsä, vaikka kysymys voi ollakin arvoista. Oma kokemus voi olla tärkeämpi kuin totuus. Vuorovaikutus, dialogi, ihmisten välillä tulee mahdottomaksi, keskustelu polarisoituu ja mielipideilmasto rappeutuu.

Sananvapaus tulkitaan silloin oikeudeksi ilmaista oma mielipide riippumatta siitä, mitä vaikutuksia sillä on. Toisten arvojen loukkaamista ei ymmärretä pitää tuomittavana, koska niitä ei osaa erottaa mielipiteistä. Totuuden kieltämistä ei edes itse huomaa, jos oma kokemus on sen vastainen.

Jos tämä ihmisen ajattelun vääristymä leviää poliittiseen keskusteluun, olemme kusessa. Jos media ei osaa tai halua sitä suitsia, olemme kusessa. Rakentava keskustelu tulee mahdottomaksi ja se estää yhteisen hyvän kehittymisen.

Suurin vastuu on silloin niillä, jotka johtavat julkista keskustelua: poliitikoilla ja medialla. Ensin mainittuun voi vaikuttaa äänestämällä. Medialta vaaditaan itsesääntelyä. Siihen ei pahemmin voi ulkoa päin vaikuttaa. Onko siis vastuulliselle journalismille katetta?

Mikä erottaa julkaisijan vastuussa sen onko joku juttu itse kirjoitettu vai onko vain annettu tilaa julkaista kirjoituksia? Tätä jälkimmäistä edustavat kolumnit, julkaisijan alustalle kirjoitetut blogit ja lukijoiden mielipidekirjoitukset. Voiko julkaisija siirtää vastuunsa ulkopuolisille kirjoittajille. Tätähän puidaan nyt oikeudessakin MV-lehden tapauksessa. Mutta sama koskee myös niin sanottua vastuullista mediaa.

Vastuullisen journalismin ohjeissa sanotaan näin:

26. Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.

Tämä koske lähinnä toimituksen omia kirjoituksia, mutta ohjeiden liitteenä on erikseen mainittu vielä verkkosivuille yleisön kirjoittamien juttujen sisällöstä:

1. Toimituksen tulee seurata verkkosivujaan sekä pyrkiä estämään yksityisyyden suojaa ja ihmisarvoa loukkaavien sisältöjen julkaiseminen. Syrjinnän lisäksi ihmisarvoa loukkaavat esimerkiksi väkivaltaan yllyttävät sekä yksilöön tai kansanryhmään kohdistuvat vihaa lietsovat sisällöt.

Tämän olettaisi koskevan sekä yleisön kommentteja että toimituksen valitsemien kolumnistien ja muiden vastaavien kirjoituksia.

Missä menee se raja, jossa ihmisarvoa loukataan? Missä menee se raja, jossa sananvapautta loukataan, jos kirjoituksia sensuroidaan tai jätetään julkaisematta? Tätä vääntöä nyt käydään.

Voisi myös yhtä hyvin kysyä: mikä estäisi polarisoitumisen jyrkkenemisen ja loisi siltoja ymmärryksen lisääntymiselle? Eikö vastuullisuuteen kuulu myös yhteisen hyvän edistäminen? Edistääkö sitä se, että annetaan muiden kirjoittaa näkemyksiä, jotka ovat yksipuolisia ja aiheuttavat ikäviä tunteita, vihaa, jopa raivoakin, koska itselle tärkeitä arvoja on loukattu?

Jos mediatalo perustelee yleisön eri laitojen yksipuolisten näkemyksien julkaisemista sillä, että se on tasapuolista, niin se syyllistyy juuri polarisoinnin jyrkentämiseen. Tasapuolisuus ei silloin johda mihinkään hyvään. Toimituksen tulisi pyrkiä pikemminkin valitsemaan sellaisia kirjoituksia, jotka edistävät erilaisten näkemysten tasapainottamista.

Kommentointipalstojen julkaiseminen ei siksi myöskään ole kovin rakentavaa, jos kirjoittavat eivät ole kypsiä käsittelemään asioita tarpeeksi laajasti. Sananvapauden nimissä toimiva omien jyrkkien mielipiteiden esittäminen ja huutelu ei edistä mitään hyvää vastuulliseksi itseään kutsuvassa mediassa. Se palvelee enemmän juuri yksilönvapauden nimissä toimivaa moraalin ja sivistyksen rappeutumista.