Kaikki järjestyy
YLE:llä pyörii uusintana poikkeuksellisen hyvin tehty jenkkisarja Syntinen. Mukaansatempaava ja jenkkiläiseksi moniulotteinen kuvaus ihmisen vajavuuksista ja taistelusta syyllisyyden tunteen kanssa. Miten vaikea tuo tunne onkaan käsitellä ja hyväksyä!
Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juha Romakkaniemi on rekrytoitu Hesariin kirjoittamaan kolumneja kesäksi ja hän aloittaa myös syyllisyyden teemalla. Hän puolustaa keskiluokkaa ilmastonmuutossyytteiden paineissa:
"Ilmastoaiheesta ei kannata tehdä vastenmielistä keskiluokalle, joka on jo mukana."
Vastenmieliseksihän sen tekee juuri syyllisyys ja syyttelystä ovat vastuussa 'ideologian sokaisemat aktivistit':
"Välillä tuntuu, että juuri nyt ilmastonmuutoksen torjumiselle suurin uhka ovat siitä kovinta ääntä pitävät ja poliittisen identiteettinsä sen varaan rakentaneet."
Uhka lienee siinä, että keskiluokka suuttuu ja kiukuissaan jatkavat kulutusjuhlaa niin kuin ennenkin. Minkä tietysti tekevät, vaikka eivät suuttuisikaan.
Syyllisyydestä vapautumisen yhtenä keinona on luoda optimistisia mielikuvia siitä, että kaikki kyllä järjestyy ja me ollaan oikeasti jo tehty kaikkea hyvää. Sitku tulee uusi ilmastokokous, jossa julistetaan taas hienoja tavoitteita, niin huoli pois.
"Uskallan luottaa, että keinot ja tarvittaessa tiukemmat sitoumukset seuraavat tuota henkeä Glasgow'n ilmastokokouksessa syksyllä."
Jaa, moneskohan se jo on?
Mites se keskiluokka sitten on jo mukana? Sitä hän ei avaa, mutta varmaan tarkoittaa, että kiltisti maksavat haittaveroja ("saastuttaja maksaa") ja siunaavat päästökaupan kelvollisuuden samalla helpottaen syyllisyyden tunnettaan rahoittamalla saastuttamista.
Entäs Romakkaniemi itse? Omien sanojensa mukaan hän heräsi vastuullisuuteen jo vuonna 1992 Rion kokouksesta ja halusi toimia. Hän ei kuitenkaan kerro minkälaisiin ilmastotoimiin hän on vuosien varrella osallistunut, mutta tiedot kertovat, että aktiivinen on ollut talouselämän rattaiden voitelussa sekä Kokoomuksen taustavaikuttajana että nyt uudessa virassaan.
Mielikuvaa omasta puhtoisuudesta voi tietysti luoda kertomalla, että kehittyneissä maissa talouskasvun ja päästöjen irtikytkentä on jo tapahtunut tietoisesti unohtamalla, että päästöt ovat siirtyneet kehittyviin maihin. Syyllisyydestä voi sitten sanoutua irti siirtämällä ongelmatkin sinne ja nimeämällä ne 'globaaleiksi'.
Kun ilmastonmuutoksen ohella on alettu puhumaan myös luontokadosta, niin siitäkin pikku ongelmasta selviää tokaisemalla, että kaikki onnistuu:
"Luonnon monimuotoisuus ja metsien kestävä talouskäyttö on täysin mahdollista sovittaa yhteen."
Saas nähdä, miten helposti tuo onnistuu Suomessa, kun EU:n uutta direktiiviä leivotaan käyttöön. Siinä nimittäin sanotaan, että kolmasosa EU:n pinta-alasta pitäisi olla luonnontilassa.
Ekonomistit sitten laskemaan Romakkaniemen statement mielessään, mitä se tarkoittaa käytännössä Suomen metsätaloudelle, jossa 'vastuulliset' metsänomistajat ovat pitäneet huolta siitä, että
"...jopa 76 prosenttia Suomen metsäluontotyypeistä on uhanalaisia. Eliölajeista uhanalaisiksi on arvioitu 12 prosenttia, ja suunta on huono"
Mutta ei hätää. Romakkaniemi luottaa Mauno Koiviston optimismiin, että kaikki onnistuu.
"Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin."
Romakkaniemi ottaa riskin, että hänen jälkikasvunsa antaa anteeksi petetyt lupaukset ja keskiluokan synnit, jos kaikki ei mennytkään hyvin.