Kasvu vs. kasvu

Mielenkiintoinen tiede-juttu Hesarissa (maksumuurin takana), joka käsittelee ihmisen henkistä kasvua amerikkalaisen proffa Robert Keganin mukaan. Hän on löytänyt viisi eri tasoa kypsyyden kehityksessä, joka jatkuu läpi aikuisuudenkin ja hän toteaa hieman masentavasti:

"Kaikki iältään aikuiset ihmiset eivät kuitenkaan ole sillä kehitystasolla, jota yhteiskunnassa vaivatta suunnistaminen edellyttää."

Miksi tällainen henkisen kasvun kuvaaminen tasoina voisi olla ylipäätään merkityksellistä ja mitä vaikutusta sillä voisi olla, että suurin osa aikuisista ei ole henkisesti kypsiä toimimaan yhteiskunnassa sen vaatimusten mukaan?

Jos henkistä kasvua tarkastellaan ikään kuin suorituksena, niin helposti siitä tulee vertailua ja kilpailua, joka on tietysti ihmiselle ominaista varsinkin, jos ei ole saavuttanut riittävää kypsyyttä käsitellä koko asiaa. Silloin aletaan miettimään, milläköhan tasolla minä mahdan olla ja entäpä tuo naapurin Heikki (kts. jutun kommentit).

Tällainen malli antaa kuitenkin vain työkalun ihmisen olemuksen pohtimiseen yhdeltä kantilta. Tärkeintä on ymmärtää, että on olemassa joku suunta. Tasoja tarvitaan hahmottamaan tuota suuntaa.

Kegan väittää siis, että yhteiskunta toimisi hyvin vasta kun valtaosa ihmisistä olisi kypsempiä kuin nyt. Asiaa on tutkittu mallin mukaan ja todettu, että riippuen laskutavasta yli 60% ihmisistä on jäänyt tasoille 1-3. Toimiva yhteiskunta edellyttäisi, että ihmiset olisivat ainakin tasolla 4.

"Kegan arvioi, että tulevaisuudessa tarvitsemme viidennen tason taitoja. Elämme ehkä tässä tulevaisuudessa jo nyt."

No, eipä ihme, että painimme erilaisten viheliästen ongelmien parissa. Homma voisi vielä toimiakin, jos tuo vähemmistö tasoilla 4 ja 5 olisi porukkaa päättäjinä jo nyt. Epäilemättä osa onkin, mutta vaikuttaa siltä, että meidän demokratiamme ei järjestelmänä oikein osaa kanavoida päättäjiä tuon Keganin mallin mukaan. Eipä ole juuri merkkejä näkyvissä siitä, että mallin osoittamaa suuntaa tiedostettaisiin. Valintoihin vaikuttavat ihan muut seikat.

Miksiköhän sitten henkistä kasvua ei ole otettu mittariksi yhteiskunnan kehittämisessä, ainakaan viimeisten sanotaanko 40 vuoden aikana? Vastaus saattaa löytyä ehkä tästä jutun huomiosta:

"Tähän harvinaiseen viidennen tason ihmisyyteen kuuluu Keganin mukaan olennaisesti se, ettemme ole enää oman identiteettimme vankeja."

Kulutusyhteiskunta rakentuu nimittäin sille, että ihmiset shoppailevat identiteettejä kilpaa toistensa kanssa. Se on markkinatalouden ja talouskasvun energiaa. Ihmisiä on myös helpompi hallita identiteettipolitiikalla. Henkinen kasvu murentaisi nyky-yhteiskunnan rakenteet. Mitä siis tilalle, Kegan?

Miksiköhän sitten tuo juttu on julkaistu juuri nyt? Olisiko jotain tekemistä koronaepidemian rajoitusten purkamisen aloittamisen kanssa? Ainakin se kertoo sen, miksi rajoituksia on tarvittu.

PS. Lisää aiheesta täältä.