Keskiluokka kutistuu

Politiikan kentällä on aina ollut puolueita, jotka kertovat olevansa köyhien asialla. Häpeilemättä. Kukapa pitäisi sitä vastuuttomana, että heikommassa olevien asemaa halutaan parantaa? Se on moraalisesti salonkikelpoista.

Yksikään puolue ei kuitenkaan kehtaa sanoa olevansa rikkaiden asialla, vaikka sellaisiakin on, joiden yleisesti tiedetään ajavan parempiosaisten etua. Ilmeisesti sen myöntäminen tuottaisi sen verran häpeää, että asia kätketään sellaisten käsitteiden taakse kuten vastuullinen talouspolitiikka, työelämäuudistukset ja hallittu rakennemuutos.

Mutta kuka heiluttaisi lippua keskiluokan puolesta? Ei taida olla yhtään puoluetta, joka avoimesti julistaisi olevansa keskiluokan etuja ajava.

Keskiluokka määritellään monella tavalla. Se voi riippua tulotasosta, mutta se voi myös edustaa tiettyä elämäntapaa: rivarikolmio, toyotacorolla ja kultainen noutaja. Keskiluokkaan on aiemmin kuulunut pääasiassa vähän paremmin koulutettua porukkaa. Merkonomit, insinöörit ja opettajat olivat keskiluokan ydintä.

Kun sitten talous kasvoi ja duunaritkin saivat ansionsa mukaan nostettua elintasoaan, keskiluokka laajeni ja monipuolistui. Keskiluokan sisälle alkoikin muodostua jännitteitä synnyttävää eriarvoisuutta, joka ilmenee eräänlaisena sivistyskuiluna. Toimihenkilöt/duunarit, valko-/sinikaulus, kulttuuri-/punaniskakeskiluokka. Keskiluokkaisen elämäntavan kilpaileviksi tunnuksiksi nousivat: kesägrillaus, pickup truck ja lippahattu.

Viimeaikaiset tiedot kertovat, että keskiluokka on alkanutkin kutistua. Osa valahtaa alas työelämän turbulenssissa pitkäaikaistyöttömyyteen ja onnekkaampi osa pääsee nauttimaan enemmän talouden kasvun vedosta. Keskiluokan kutistuessa tyytymättömyys on alkanut kasvamaan. "Täytyy juosta kovempaa, että säilyttää elintason."

Asia voidaan ymmärtää talousajattelun näkökulmasta. Talousajattelussa ihmisen tehtävä maapallolla on vaurastua ja se tapahtuu parhaiten kilpailun kautta. Jos elintasoluokat määräytyvät tulojen ja varallisuuden mukaan, niin rikkaat ovat mitallisijoilla, köyhät hännänhuippuina ja keskiluokka 'sijoilla 7-10 tai jotain'. Jos ei pääse mitalleille, niin on ihan sama mikä sijoitus on. Keskiluokkaan pääseminen ei siksi aiheuta shamppanjan suihkuttelua eikä muutakaan juhlintaa ainakaan julkisesti. Haave mitalleista jää elämään, josko lotossa voittaisi.

Kasvava keskiluokan tyytymättömyys saattaakin johtua siitä, että nousu vaurauden portailla on nyt uhattuna kun taloudellinen epävarmuus on alati läsnä ja mitallisijat karkaavat yhä kauemmaksi. Keskiluokka on alkanut pikkuhiljaa kapinoimaan - ja kahteen suuntaan.

Paremmin koulutettu väki on alkanut heräämään tietoisuuteen epävarmuuden syistä, jotka liittyvät työn murrokseen, ilmastonmuutokseen ja muihin viheliäisiin ongelmiin. Uusia keinoja uhkien torjuntaan ei vain vielä ole oikein löytynyt ja siksi keskustelu junnaa samojen vanhojen konstien parissa kuten verotus ja muut taloudelliset ohjauskeinot. Ja koska näitä huolestuneita on vanhan oikeisto/vasemmistojakolinjan molemmin puolin, riitely saa jatkua.

Se toinen osa keskiluokkaa sitten taas pyrkii kaikin keinoin turvaamaan hiljattain saavutetun ja nyt uhattuna koetun oman elämäntapansa. Sitä uhkaavat nyt laiskojen sossupummien elättäminen, muualta maahan tulevat haitalliset ainekset ja ituhipit, jotka pakottavat syömään porkkanaa ja vievät lauantaimakkarat lasten suusta.

Keskiluokan tulevaisuus näyttääkin aika synkältä. Se on hajoamistilassa. Mitä siitä sitten seuraa, jää nähtäväksi.