Komppausta blogille

"Yhtenä ihmislajillemme suodun mielikuvituksellisen luovuuden tuottamana tuloksena ja tuon ihmiskuvan alkeellisena muottina tai kuvajaisena voidaan pitää ihmisoikeuksien julistusta."

Näin kirjoittaa Olli Piirtola Suomen kuvalehdessä/Kanavassa 29.11.2021. Piirtola peilaa ihmisen kehitystä 70.000 vuoden ajanjaksolla, joka alkoi kulttuurin syntymisen alkuhämärissä, kun ihmiset alkoivat välittää tarinoita toisilleen. Sen mahdollisti mielikuvitus, joka pystyi hyödyntämään menneitä tapahtumia ja kuvittelemaan tulevia. Kokemusten jäsentely loi aineistoa pohdiskelulle, joka oli alkupotku luovalle ajattelulle, ja sen ansiosta ihminen alkoi erottautua lajina luonnon järjestelmässä.

Piirtola kuitenkin kertoo, että tutkimus on aikojen saatossa todentanut myös, että ei ihminen ihan ainutlaatuinen olio kuitenkaan ole, koska muista eliölajeista löytyy edelleen samoja piirteitä, joita ihminen on kuvitellut ihkaomakseen.

"Juuri kun tuo oletettu ero on löydetty (työkalujen käyttö, viestintä, merkkikieli, vainajien hautaaminen), pian sen jälkeen on jostain ilmaantunut laji, jonka käyttäytymisen piirteet kumoavat tehdyn johtopäätöksen."

Ainoa selvä ero on ihmisen kyky käyttää mielikuvitustaan luovuuteen. Ja siinä kyky kertoa tarinoita on ollut merkittävä kehitykselle. Luovuuden tähän asti suurin saavutus on siis tuo ihmisoikeuksien julistus, jonka lähtökohtana on yhdenvertainen ihmiskäsitys.

Piirtola kertoo sitten, että joiltain osin kehitys ei ole mennyt ihan putkeen ja ihmisessä on edelleen vähemmän suotuisia piirteitä, joiden takia ihmisoikeuksien noudattaminen ei tapahdu aina ihan julistuksen idean mukaisesti.

"Omien ristiriitaisten ja torjuttujen impulssien hallinta onnistuu toisinaan vain kun heijastaa kokemansa ristiriidan ulkopuoliseen kohteeseen."

Kas, siinä oiva pohja hierarkkiselle ihmiskäsitykselle.

"Myös taipumus pysytellä vain omalla mukavuusalueellaan eli henkinen, joskus hengellinen, ja usein moraalinen laiskuus tai kyvyttömyys ja ylivallan suoma epäterve turvallisuuden tunne ovat varteenotettavia syitä yleisten ihmisoikeuksien rajaamisen sallimiseen."

Eipä tähän tässä tällä kertaa mitään lisättävää. Siinä kiteytettynä tämänkin blogin keskeinen ajatus:

Henkinen laiskuus on ihmisen kasvun ja luovuuden este. Sen yhtenä seurauksena on hierarkkinen ihmiskäsitys, mielen konstruktio ylivallasta epäterveenä turvattomuuden hallintastrategiana.