Korruptiota ja identiteettipolitiikkaa

Politiikan kesään on tullut ilmiönä kohut. Ilmeisesti siitä hyötyvät sekä tietyt poliitikot että media. Medialle tulee lisää kirjoitettavaa ja poliitikot voivat nostaa brändiään politiikan teon luppoaikana.

Tämän kesän kohujen energialähteenä on korruptio ja identiteettipolitiikka. Ensin mainitussa kunnostautuu kokoomus puolueena ja jälkimmäisessä sooloilee ministeri Rydman puolueensa hiljaisella tuella.

Kokoomus on laskenut sen varaan, että sen äänestäjiä ei huoleta moraalin puute, kunhan mitään laitonta ei tehdä. Kohut hiipuvat aikanaan ja äänestäjien muisti on lyhyt. Oppositiollakaan ei ole halua pitää asioita esillä liian kauan, koska alkaa kuulostamaan jankaamiselta.

Wille Rydmanin irtiotoissa päähallituspuolueesta näkyy nimenomaan identiteettipolitiikka. Kokomuksellakin on vielä jäljellä sen verran moraalista selkärankaa, että joku siellä vielä asettuu vastustamaan sivistystä halveksuvaa persupoliitikkoa. Nähtäväksi jää miten käy.

Mediassa moraalin yleinen kurjistuminen näkyy siinä, kun asiantuntijat vuoron perään kehuvat Rydmania taitavaksi poliitikoksi näillä sivistymättömän suomalaisen identiteettiä korostavilla ulostuloillaan. Se on vähän sama kuin kutsuisi murhaajaa nerokkaaksi rikolliseksi tai veropetoksesta kiinni jäävää yritysjohtajaa loistavaksi talousosaajaksi.

Kun perussuomalaisten tavoitteena on ajaa alas tiede, kulttuuri ja kansalaisyhteiskunta, niin toiveena lienee Suomi, jossa ihmiset kruisailevat dieselin katkuissa pitkin kyliä, grillailevat takapihalla kabanossia ja istuskelevat R-kioskin ulkopöydissä halveksimassa kaikkia itseään sivistyneempiä. Siis miehet. Naiset kokoontuvat keittiöön kälättämään keskenään.