Köyhän resilienssi

Sami Pihlström kertoo mainiossa kirjassaan Ota elämä vakavasti, miten asioiden tarkastelu negatiivisuuden kautta on moraalisen ajattelun edellytys. Yltiöpositiivisuus hämärtää sen. Nyt kun Suomi on todettu milloin missäkin tutkimuksessa eniten onnelliseksi ja hyvää tuottavaksi tasa-arvoiseksi maaksi, niin helposti unohtuu se, että hyvä on suhteellinen käsite. Eriarvoisuus on ihmisen todellinen kokemus riippumatta siitä miten maan talous kasvaa tai miten Suomi maiden välisissä vertailuissa sijoittuu.

Tuloeroja kuvaavaa GINI-kerrointa käytetään juuri tähän vertailuun, mutta yksi sen puute on siinä, että se mittaa huonosti ihmisen kokemusta. Se ei ota myöskään huomioon sellaisia asioita kuin varallisuudesta syntyneet tulot tai asumisen kustannukset. Jos siis väitetään, että eriarvoisuus ei ole kasvanut viime vuosina, koska tuloerot eivät ole mittausten mukaan muuttuneet, niin pitäisi ottaa huomioon se kokonaisuus, josta ihmisen kokemus syntyy.

YLE:n kolumnissa tänään kerrotaan, että köyhien lapsien määrä on Suomessa kaksinkertaistunut kahdessakymmenessä vuodessa. Niukkuus aiheuttaa jatkuvaa stressiä ja luo kierteen, josta on vaikea päästä irti. Ikävämmäksi sen tekee vielä hyväosaisempien kommentit, joissa köyhyyden syyksi mainitaan tyhmyys ja laiskuus. Moraalitajuinen kyllä ymmärtää näiden kommenttien absurdiuden ja julmuudenkin.

Vaikeampi on ehkä huomata vastaavaa sellaisten käsitteiden yhteydessä kuin resilienssi ja itseohjautuvuus, joita viljellään nykyisin silloin kun halutaan itse asiassa kertoa, että 'se on vain itsestä kiinni'. Resilienssillä tarkoitetaan vastoinkäymisten sietokykyä ja itseohjautuvuudella kykyä löytää ratkaisu ongelmiin itsenäisesti. Samaa sukua on myös tietoinen läsnäolo eli mindfulness - meditointimenetelmä, jolla toivotaan vähennettävän stressiä haastavissa tilanteissa.

Taloudellisesta niukkuudesta johtuva kokemus on siten näiden positiivisuuteen pyrkivien keinojen avulla hallittavissa, jos vain kehittää omaa resilienssiään, oppii kyvyn ratkaista omat ongelmansa itsenäisesti ja keskittyy hengittämiseen kun tuntuu pahalta. Positiivisuuden tavoittelu hämärtää sen julmuuden, joka tällaisen suhtautumisen taustalla luimistelee.

Negatiivinen ajattelu ei tarkoita samaa kuin pessimismi, vaan asioiden todellisen luonteen ymmärtämistä, jotta voi tehdä viisaita valintoja. Pessimismi ja optimismi voivat olla kumpikin hyviä strategioita, jotka auttavat näiden valintojen tekemisessä tilanteesta riippuen. Optimismi ei ole hyvä lähestymistapa esimerkiksi lennonjohtajalla. Ikävien tapahtumakulkujen mahdollisuuden poisjättäminen voisi tehdä lentomatkustajien kohtalosta kurjan. Lennonjohtajalta vaaditaan tietysti hyvää stressinsietokykyä ja kykyä itsenäiseen työhön. Ja hyvää moraalitajua. Kaikille työ ei sovi.