Kumpi väistää?

Blogisti Saku Timonen kirjoittaa korvia särkevästä hiljaisuudesta tarkoittaen outoa uutisten ja kommentoinnin vaikenemista natsinuorten vangitsemiseen liittyen. Mistä tuo hiljaisuus sitten?

Siinä on takana varmaankin suunnaton häpeä. Jäätiin kiinni housut nilkoissa. Jotta ei tulisi ilmi, parasta olisi sysätä koko juttu marginaali-ilmiöksi. Siis äärioikeiston marginaaliksi? Ei onnistu. Kas, kun on marginaalissa, niin on edelleen joku yhteys. Onhan se äärioikeistokin oikeistoa. Mitäs sitä kieltämään.

Mikäs tässä saa sitten niin häpeämään, että kissa vei kielen? No, se yhdistävä tekijä on tietenkin hierarkkinen ihmiskäsitys. Tietävät, että sen tunnustaminen ei oikein näytä hyvältä.

Siellä pikkupaikkakunnan kuppilassakin, jossa misogynia kukkii ja rehottaa, eivät äijät kehtaa sanoa ääneen, että tyhmiä kun jäivät kiinni. Toimittajat miettivät nyt päänsä puhki, mistä löytyisi se toinen ääripää. Ei löydy. Ei yhdenvertaisuudella ole ääripäätä. Se on se tila, kun ei ole hierarkkista ihmiskäsitystä.

Hierarkkisen ihmiskäsityksensä voi testata ajatusleikkinä, jossa kaksi ihmistä kohtaa kapealla talviselle polulla ja vieressä hanki ulottuu polviin asti. Kumpi väistää?

1. Minähän en väistä, ajattelee perusjamppa.

2. Väärin ymmärretty yhdenvertaisuus johtaa siihen, että molemmat väistävät.

3. Oikeasti vahvin on se, joka väistää ensin.