Kupla ja umpio

Usein sanotaan, että ihmiset elävät kuplissa. Kupla nähdään ikään kuin rajana jonkun ihmisryhmän ja muiden välillä. Raja voi tarkoittaa elämäntapaa, asennetta tai mielipiteitä. Kuplan sisällä on omat sellaiset. Kuplan sisällä ihminen ei kuitenkaan tunne olevansa kuplassa, koska kuplan kalvo on läpinäkyvä ja hän näkee ulos. Kupla taitaakin olla vain mielikuva, joka syntyy kuplan ulkopuolella olevan tarkkailijan mielessä. Voihan se olla joskus ihan hyväkin ajatusmalli, jolla voi jäsentää kokemuksiaan, kunhan muistaa, että se on vain mielikuva.

Toista on sen sijaan umpio. Umpio on kuin metrin paksuinen betonikupu, jonka läpi ei näy. Ei sisään eikä ulos. Umpiossa oleva umpimielinen ihminen ei tunne olevansa umpiossa - no, koska muurin läpi ei näe ulos. Hän ei edes tiedä toisesta maailmasta. Ulkopuolelta kuitenkin voi nähdä umpion, koska muut ihmiset ja muurikupu näkyvät. Sisällä olevaa ei voi silti tuntea, koska muurin läpi ei pääse.

Miten ja milloin sitten tuon muurin havaitsee? Esimerkiksi silloin kun joku umpion ulkopuolella kokee surua. Sanotaan vaikka, että tuo toinen on juuri menettänyt lemmikkinsä, joka on ollut mukana matkassa vuosia, pyörinyt jaloissa keittiössä, seurannut omistajansa tekemisiä silmä tarkkana, antanut mahdollisuuden huolehtia siitä 24/7 ja tuottanut monenlaista muutakin iloa. Tottakai silloin tuntee surua, kun on menettänyt jotain itselleen arvokasta. Suru on sen merkki ja hyvä niin.

Umpiossa oleva saa kyllä tiedon tapahtuneesta jollain yhteydellä, mutta suru ei muuria läpäise. Tuo muuri on syntynyt pelosta. Pelosta siitä, että tunne tarttuu kuin koronavirus. Umpiossa olevalla ei ole muita keinoja estää tunteen tarttumista, koska hän ei näe rajaa itsensä ja muiden välillä. Hän on rakentanut metrin paksuisen betonimuurin suojakseen tunteiden karanteeniin.

Ikävien tunteiden lisäksi muuria ei läpäise tietenkään myös toisen mukavat tunteet. Ei toisen ilo, eikä menestyminen. Hän ei kehu, eikä kiitä. Umpiossa ei tunteiden tuulet tunnu. Kovin on myös yksinäistä. Onneksi on kaikenlaista puuhaa, jolla voi pitää omatkin tunteet piilossa.

Ehkä vasta kuolema saa elämän näyttäytymään arvokkaana, ajattelee lemmikkinsä menettänyt surija. Umpiossa elävä ei kykene näkemään elämässä mitään arvokasta.