Laimennettu häpeä

Häpeä on ihmiselle tärkeä sosiaalinen tunne, joka auttaa omaa sisäistä moraalikompassia näyttämään suuntaa kohti rakentavaa rinnakaiseloa yhteisössä. Häpeä on aina suhteessa omaan yhteisöön ja sen arvoihin. Häpeä syntyy kun toimii yhteisönsä arvoja vastaan sen silmien alla.

Nyt julkisuudessa olevan oikeustapauksen tiimoilla on puhuttu paljon häpeästä. Juttuhan koskee väitettyä seksuaalista väkivaltaa, jonka epäilty tekijä on kamppailulajeja harrastava julkkismies ja uhrina naismuusikko. Uhri on tuonut julki lausahduksen, jonka mukaan häpeän pitäisi vaihtaa puolta. Siis sen sijaan, että uhri kokee häpeää, häpeä kuuluisikin tekijälle. Tämä on saanut paljon kannatusta julkisuudessa ja se tietenkin on oikein ajateltu. Mutta...

Jos häpeä voisi vaihtaa puolta, se tarkoittaisi, että tekijän pitäisi huomata rikkoneensa oman yhteisönsä arvoja. Voidaan kuitenkin olettaa julkisuudesta saadun kuvan mukaan, että kyseisen henkilön viiteyhteisössä korostuu maskuliininen toksisuus, naisviha ja hierarkkinen ihmiskäsitys. Voi hyvin kuvitella, että arvojen rikkomisen sijaan tässä yhteisössä tekoa voidaan pitää jopa arvostettuna. Häpeää tekijän ei tarvitse tuntea.

Puolen vaihtaminen edellyttäisi siis, että joko kyseinen henkilö vaihtaisi viiteryhmäänsä tai nykyinen viiteryhmä arvojaan. Kumpikin on kuviteltavissa lähes mahdottomaksi.

Asiaa mutkistaa vielä se, että nykyisessä yltiöyksilöllisessä kulttuurissamme häpeä on muutenkin menettämässä merkitystään. Vapauden eetokseen kun ei oikein mahdu sellaisia rajoittavia sosiaalisia tunteita kuten häpeä ja syyllisyys.