Metsäkato

Metsäkato on jänskä käsite. Tulee mieleen luukato eli osteoporoosi. Metsää katoaa jonnekin ihmeellisesti. No, ei vain - metsäkadolla tarkoitetaan sitä, että raivataan metsästä kaikki pois ja rakennetaan teitä ja kyliä tai tehdään peltoja lannanlevitystä varten. Niin juuri. Kun karjatilalla syntyy lantaa, niin jonnekin se pitää laittaa. Jos peltoja ei ole riittävästi, niin niitä pitää saada lisää. Metsän tuhoaminen lannanlevityspelloksi ei kuulosta niin pahalta kun sitä kutsuu metsäkadoksi.

Metsä voi kadota myös kesämökin ja järvenrannan välistä kun mökkiläinen haluaa omistaa järvimaiseman. Metsä on sen esteenä ja sen on kadottava, koska siihen ei enää saa kasvaa uutta metsää. Mökkiläiselle ei käy se, että hän kävelisi silloin tällöin rantakiville istuskelemaan ihailemaan ulappaa. Maisema pitää omistaa kuin taidekaupasta ostettu taulu, joka ripustetaan kodin seinälle.

Kun metsässä tehdään päätehakkuu (ent. avohakkuu), niin metsäpä ei häviäkään mihinkään, vaikka se aluksi näyttää samalta kuin metsäkato. On sovittu, että sitä kutsutaan edelleen metsäksi, koska sinne laitetaan myöhemmin kasvamaan puita. Kysymys on siis aikaperspektiivistä.

Jos aikaperspektiiviä laajentaa, niin huomataan, että isompi metsäkato tapahtui noin 100.000 vuotta sitten kun Suomen metsien tilalle tuli muutama kilometri jäätä. Sitten tuli jääkato kun ilmat lämpenivät. Tuulten ja lintujen mukana tuli toisista metsistä siemeniä ja metsä syntyi uudestaan. On ennustettu, että seuraava jääkausi tulisi noin 50.000 vuoden päästä, jolloin kaikki metsät taas katoavat. Paitsi, että ilmaston lämpeneminen viivästää sitä ehkä saman verran, epäilevät jotkut. Onko se sitten hyvä asia vai huono? Tuskin kannattaa pohtia kun 50 vuodenkaan päähän ihminen ei halua katsoa. Ihmisellä on järkikato.

Katos, kärpänen katos', no nyt se katos!

- tuntematon