Mielipidekyselyt - demokratiaa vai diktatuuria?

Mikähän siinä on kun nykyisin on niin paljon mielipidekyselyitä? Melkein joka päivä joku mediatalo julkaisee kyselyn siitä ja siitä. Susien lahtaamisesta vanhempien uupumiseen. Sitten kerrotaan mitä enemmistö on mistäkin mieltä. Otanta on muutama tuhat, mutta tilastonikkarit saavat ne jotenkin näyttämään siltä, että kyseessä on koko kansa. Onko ihmisen onnellisuus tai köyhyys keskiarvo?

Keneltä kysytty? Vastaako koko kansaa vai jäikö joku osa pois? Onko sinulta koskaan kysytty? Mitä ja miten kysytty? Helppo johdatella. Ota siitä sitten selvää kun metodeja ei ole kuvattu tai ovat tilastotiedehebreaa.

Mutta miksi ylipäätään pitää kysellä kansan mielipidettä? Eikö luoteta siihen, että ihmiset osaavat itse ajatella? Jos ei, niin halutaanko ohjata ihmisiä ajattelemaan jollain tavalla? Varsinkin, jos kyselyt tehdään harkitusti siihen suuntaan.

Lehdet myyvät (saavat klikkauksia) tietysti paremmin, jos julkaisevat sellaista, mikä ihmisiä kiinnostaa. Miksi sitten kyselyt kiinnostavat niin paljon?

Ehkä ihmiset ovat kadottaneet kyvyn pohtia itse, mikä on oikein. Silloin pitää tukeutua muiden mielipiteeseen: 10 miljoonaa kärpästä ei voi olla väärässä. Lähes jokaisella nettilehdellähän on se Luetuimmat -lista etusivulla. Siitä sitten voi katsoa, mikä muita kiinnostaa, niin ei tarvitse ajatella itse.

Toinen syy saattaa olla sellainen kummallinen tämän päivän ristiriita, että toisaalta korostetaan yksilökeskeisyyttä, mutta toisaalta meillä on yhdenmukaisuuden vaatimus. Ihmiset kuvittelevat olevansa itseohjautuvia yksilöitä, mutta todellisuudessa menevät massan mukana. Ristiriitaa helpottaa kun lukee mielipidekyselystä enemmistön kannan johonkin ja kuvittelee olevansa itsekin samaa mieltä. Jos ei ole, niin kyselyhän on sitten tehty väärin.

Ehkä tämä kertoo myös siitä, että demokratiaan poliittisena järjestelmänä on vähän kyllästytty. Politiikkaan kun on pesiytynyt sellaista retoriikkaa, että sen uskottavuus on koetuksella. Oikeudenmukaisuudentajua koetellaan koko ajan kun poliitikot sotkevat politiikkaa ja juridiikkaa, sekoilevat milloin missäkin asiassa, ymmärtävät tahallaan toisiaan väärin ja pyrkivät tekemään joka asiasta omaa etua ajavaa vääntöä. Kuka heitä viitsii enää kuunnella tosissaan?

Paras siis lukea, mitä 'kansan enemmistö' ajattelee. Kaikkein vähimmällä aivotyöllä pääsee, kun lukee vain sieltä, missä ajatellaan samalla tavalla kuin kuvittelee itse ajattelevansa. Ei ole kaukana diktatuuri.