Mikään ei mene läpi

Umpimielinen on avomielisen vastakohta. Avomielisen mieli on avoin. Hän näkee, kuulee ja kuuntelee, on läsnä. Umpimielisen mieli on umpi. Niin kuin umpisolmu, umpikuja, umpilisäke. Mieli on kuin ummetus. Ei aukea, mikään ei mene läpi.

Ahdasmielinen on ikään kuin astetta avoimempi. Jotain sentään menee läpi, vaikka ahdasta on. Ahdasmielisen vastakohta voisi olla sujuvamielinen, mutta sellaisesta ei jostain syystä puhuta.

Umpimielinen ihminen elävästä elämästä on esimerkiksi herra, joka tulee potkukelkalla maaseututaajaman supermarketin pihalle, jättää kelkan koirille osoitetun kiinnityslenkin eteen, menee kauppaan ja huomaa, että hevivaaka näyttää 120g jo ennen kuin laittaa banaanit siihen, vaihtaa toimivaan vaakaan ja jatkaa ostoksien keräämistä, tulee kassalle ja taakseen vilkaisematta laskee ostokset hihnalle laittamatta sitä palikkaa niiden jälkeen, jutustelee tovin mukavia kassaneidin kanssa, rypistää kassakuitin ja stikkaa sen roskiksen viereen, lähtee kaupasta ja antaa ulko-oven mennä takana seuraavan asiakkaan nenän edestä kiinni.

Umpimielinen ihminen yhteiskunnan hieman korkeammalla statuksella on poliitikko, joka inttää keskustelupanelissa, että toinen kollega ei osaa tehdä päätöksiä metsähakkuiden määrästä olemassa olevan ilmastovaikutustiedon pohjalta kun tämä toinen on kertonut, että tutkijat eivät osaa antaa luotettavia tietoja ilmastovaikutuksista. Kun sitten panelisteilta kysytään pitäisikö kulutusta vähentää, tämä ensin mainittu, jonka puolue vannoo jatkuvan talouskasvun nimeen, näyttää vihreää korttia. Mikään ei mene läpi.