Muutosvastarinnankiiskit

Hesarin luontokadon kirjeenvaihtaja Petja Pelli kirjoittaa toiveestaan saada ihmiset vihdoin myöntämään, että jostain pitää jokaisen luopua, jos ekokatastrofit aiotaan estää. Sehän on kuin sohaisisi ampiaispesän alas ja jäisi odottamaan pistävää palautetta.

Yksilön käytöksen muutosta vaativat kirjoitukset herättävät päivystävät muutosvastarinnankiiskit kommentoimaan ja kumoamaan kaikki sellaiset väitteet, jotka edellyttävät, että minunko tässä pitäisi omaa persettäni nostaa jonkun muun takia. Ja nämä kommentoijathan ovat vain jäävuoren huippu.

Vastarinnan voi jakaa neljään kategoriaan, jotka muodostavat orgaanisen kognitiivisen ketjun:

1. Ongelman kieltäminen

2. Oman toiminnan vaikutuksen mitätöinti

3. Muiden toiminnan vaikutusten korostaminen

4. Alistuminen ja sopeutuminen

Kun näitä on vuorotellen vatvottu vuosikausia, niin lopulta vastarinnankiiski toteaa, että tässä on jo sen verran ikää, eipä tämä enää minua koske.

Ja kun aina nousee jostain ihmisen itsekkyyden ehtymättömästä lähteestä uusi sukupolvi toistamaan tuota ketjua, niin tässä tätä on veivattu jo kymmeniä vuosia. Kymmenen vuottahan on ollut se asiantuntijoiden toistama maaginen raja, jonka aikana muutoksen pitäisi tulla. Se vain siirtyy vuosi vuodelta eteenpäin ikään kuin huomaamatta.