Myö kahotaan toisten perrään

10.03.2020

Tavallaan lohdullista, vaikkakin samalla turhauttavaa, lukea Pekka Juntin kolumni YLE:llä. Valoisa siksi, että ainakin joku näkee ajankuvan yhden ulottuvuuden sellaisena kuin se on, mutta surullista, että se on totta.

Kuvitteellinen, mutta tosipohjainen keskustelun pätkä pikkupaikkakunnalla:

Paikkakuntalainen:

"Meillä tiällä päen on assiit mallillaan ja on hyvä tunne kun kuuluu tuttuun yhteisöön ja kahotaan toisten perrään."

Muukalainen paikkakunnalla:

"Sehän on mukava kuulla. Sattuipa muuten tässä tapaus kun mä olin menossa tähän teidän lähikauppaan. Olin astumassa liukuovista sisään ja ehdin juuri nähdä, että ulos oli tulossa vanhempi rouva kävelykepin kanssa, kun hän kaatua muksahti eteenpäin ja löi päänsä lasiseinään.

Mulla kun on kahteen kertaan käyty ensiapukoulutus, niin kiiruhdin heti katsomaan, miten rouvan kävi. Makasi siinä selällään ja voivotteli. Mä kysyin mihin koskee ja hän sano, että naamaan ja jalkaan, josta tiesin, ettei pahasti käynyt, mutta pyysin makaamaan paikallaan hetken. Muita asiakkaita meni vakavan näköisenä ohi. Henkilökuntaa tuli myös siihen paikalle ja sovittiin, että soitetaan lanssi paikalle kuitenkin.

Samassa ohi käveli paikkakuntalainen vanhempi mies ja huikkasi iloinen virne naamallaan: hyvä ettet kuatunu!"