Norjassa koiratkin voivat hyvin

Norja on kunnostautunut OECD:n mittareilla maista parhaimmaksi kun katsotaan yhteiskuntien pärjäämistä hyvinvoinnissa. Norjalla on mennyt muutenkin hyvin, varsinkin hiihtourheilulajeissa. Ansaitsevat myös arvostusta nastarenkaiden kieltämisestä. Vielä yksi kunnioitettava meriitti heille voidaan antaa ilotulitusrakettien poisjättämisestä jo vuosia sitten monien eläinten ja ympäristön iloksi. Naapurimaassa Ruotsissa tilanne kuulemma myös paranee vuoden päästä.

Meillä Suomessakin monet kansalaiset ovat heränneet ihmettelemään, mikä ihmeen järki on paukutella rahaa pimeään yöhön kun haitat ovat melkoiset lyhyen hetken hurmiosta. Tietoisuus siitä aiheuttaa valveutuneelle perheen päälle morkkiksen heti kun viimeinen oma raketti on ampaissut savuavana ja sihisevänä vanana taivaalle. Siinäkö se nyt oli? Antaa olla viimeinen kerta, ajattelee hän, kunnes vuoden päästä pitää taas luvata lapsille, että eivät jää mistään sellaisesta paitsi, minkä naapurinkin lapset saavat.

On tietysti niitäkin, jotka eivät pidä siitä, että heitä kielletään tekemästä ylipäätään jotain, mitä haluavat itse tehdä. He kauhistelevat vapaudenriistoaan aina kun asia tulee esille mediassa kommenteista päätellen: saahan ne koiratkin haukkua ympäri vuoden; kyllä koiria pitäisi kouluttaa, että sietäisivät muutaman tunnin pauketta; eikö ne koirat voisi kieltää ainakin kaupungeissa? Omaa koiraahan näillä yksilönvapauden airuilla ei tietty ole koskaan ollut.

Kyseinen ihminen ei ole kokenut sitä avuttomuutta, joka syntyy koiran omistajalle kun vie paukkuaran koiransa jo alkuillasta viimeiselle pissalenkille tunteja aikaisemmin kuin normaalisti ja lemmikki menee paniikkiin ensimmäisen noidanpillin viheltäessä jossain. Sitä on turha yrittää selittää eläimelle, joka tekee puheille kuurona u-käännöksen ja vetää hihnasta täysin voimin kohti kotia. Pissat jää siltä illalta tekemättä ja koira saa olla jalat ristissä aamuun saakka, koska joku illalla sammunut isäntä pääsee tietenkin vasta aamuyöstä toteuttamaan primitiivisiä tuhoamistarpeitaan, joita hän kutsuu iloksi. Voisi suositella pidättelyä kokeiltavaksi kenelle tahansa, jonka mielestä koiria pitäisi kouluttaa kestämään pauketta. Sen pelko on sille synnynnäinen ominaisuus.

Onnekkaille on Suomessa vielä paikkoja, joihin voi lähteä pauketta ja käryjä pakoon. Rakettien roskia saa toki ihastella kotinurkilla vielä keväälläkin muistona toisten riemuhetkistä.